Terve taas
Viime viikonloppuna olin Puistobluesissa, Järvenpäässä. Tämä oli minulle jo 17. kerta kyseisellä festivaalilla. Ensimmäistä kertaa olin paikalla vuonna 1991 kun esiintyjinä olivat mm. John Lee Hooker, Bo Diddley ja Robert Cray.
Tänä vuonna 30-vuotisjuhlaansa viettäneellä bluesilla esiintyjinä olivat pääkonsertissa Super Blues Band, Lännen Jukka, Billy Boy Arnold & Jody Williams sekä pääesiintyjänä Johnny Winter.
Aurinko paistoi pientä lauantaiaamun ripottelusadetta lukuun ottamatta ja iltaa kohti keli muuttui helteeksi. Väkeä oli Vanhankylänniemessä hyvin, maksaneita yli 6000 ja talkooväki sekä meidät toimittajat ja muut hengailijat mukaan luettuna yli 8000. Puistoblues jatkuu siis ensi vuonna ja taloudelliset ongelmat alkavat olla takana.
Billy Boyn ja Jody Williamsin soittoa oli upea seurata. Katoavaa bluesperinnettä Chicagosta. Miehet aloittivat uransa edellä mainitun Bo Diddleyn kanssa. Sittemmin Jody levytti mm. Howlin´ Wolfin kitaristina.
72-vuotias Williams vastasi Lucky Lou -instrumentaalillaan Puistobluesin ja koko kesän komeimmasta kitarasuorituksesta.
Laulaja-harpisti Billy Boy Arnoldin merkitys taas on ollut valtava brittibluesille, Yardbirdsin ja Dr. Feelgoodin kaltaisille bändeille. Myös huomenna Helsingissä kymmenen vuoden tauon jälkeen soittava Aerosmith on soittanut Arnoldin biisejä. Billy Boy oli Järvenpäässä yhä hyvässä vedossa.
Pääesiintyjä Johnny Winter jakoi mielipiteet. Ystäväni ”Viitasaurus” alias Jukka Viitasaari kirjoitti Keskisuomalaisen kritiikisssään pettyneenä takatalven saapumisesta Järvenpäähän. Itse koin asian toisin 63-vuotias albiino Winter on kärsinyt pitkään alkoholi ja huumeongelmista. Näin häneltä kaksi keikkaa vuoden 1999 Pori Jazzissa ja tuolloin hän oli huomattavasti surkeammassa jamassa kuin tällä kertaa.
Classic Rock -lehden keväällä julkaisemasta jutusta saa sen kuvan, että Winterin edellinen manageri piti häntä tarkoituksella viina- ja lääketokkurassa voidakseen puhaltaa rahaa Winteriltä. Johnnyn bändissä soittavan kitaristi Paul Nelsonin ryhdyttyä hänen managerikseen asiat ovat vähitellen parantuneet. Lonkkaleikkauksen seurauksena Winter joutuu yhä soittamaan keikat penkillä istuen, mutta sanoo Classic Rockin haastattelussa kaipaavansa jo seisoen soittamista ja luopuvansa penkistä pian.
Puistobluesissa aurinkovarjon suojaamalle tuolille käpytteli hauras hahmo. Winterin soitto lämpeni kuitenkin pian hyvälle tasolle ja oli keikan loppupuolella huippua, etenkin hänen soittaessaa slide-kitaraa. Laulukin toimi mainiosti ja mies nautti selvästikin suomalaisyleisön innostuneesta vastaanotosta. Hyvä keikka. Winterin huumesekoiluissa moneen kertaan ryvettynyt maine alkaa hiljalleen palautua ennalleen.
Kirjoitin täällä blogissani keväällä Jonah Hex -sarjakuvan uusintajulkaisusta. 70-luvulla tuon Jonah Hex -sarjiksen luojat tekivät myös lännensarjan, jossa seikkalivat albiinoveljekset nimeltään Johnny ja Edgar Autumn! Sarjis loppui siihen, että Johnny ja Edgar Winter haastoivat sarjakuvan tekijät oikeuteen. Noita lehtiä kun saisi jostain…
Hyvän musiikin lisäksi Puistobluesissa oli taas äärimmäisen hienoa tavata tuttuja vuosien varrelta. Jengiä jonka tapaa aina vain Puistobluesissa. Järvenpään Blues & Jazz Diggareiden talkooporukkaa, muusikoita, Unkarin Paksin legendaarisen viini-, ruoka- & bluesfestivaalin järjestäjiä.
Unkarilaisilla oli taas tuttuun tapaan mukanaan pálinkaa, viinaa joka on valmistettu luumuista, omenoista, persikoista, päärynöistä tai kirsikoista. Alkoholiprosentteja juomassa on yleensä 50-70, joten herkkua piti taas maistella varovasti, etenkin kun nautiskelu tapahtui aamupäivällä ennen kuin olin ehtinyt syödä mitään.
Unkarissa, Paksin festareilla tutustuin vuonna 2000 myös paikallisen nuorison tuolloin kuumimpaan juomahittiin, drinkkiin jossa isoon pahvimukiin laitetaan puolet laadukasta punaviiniä ja puolet Coca-Colaa!
Paksissa näin myös hienon Chris Farlowen keikan, ja Mick Taylorin vedon, jonka alkupuolella hänen bändissään soittanut Jimi Hendrixin basistilegenda Noel Redding sammui ja jouduttiin korvaamaan aiemmin soittaaneen Blues Engineersin basistilla.
Unkarista tulee mieleen niin monta hyvää juttua, että taytynee palata aiheeseen piakkoin. Onnea vaan Paksin festareilla tänä viikonloppuna 50-vuotisjuhlaansa viettävälle Järvenpään Diggareiden puheenjohtajalle, Hyytiäisen Jounille ja koko Unkariin matkustaneelle Puistobluesin ja Rauma Bluesin porukalle. Olisin lähtenyt mukaan jolleivät Suomessa soittaisi Aerosmith ja The Who.
Jounilta unohtui Jägessä kysyä, liekö mies sukua Pamela Andersonille?
Parasta musaa tällä hetkellä:
Johnny Winter: Still Alive And Well
Los Bastardos Finlandeses: My Name Is El Muerte
Havana Black: Family Collection 1987-2007
REO Speedwagon: Take It On The Run – The Best Of
Jody Williams: You Left Me In The Dark
