20. lokakuuta, vuonna 1977. Tänään tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä kun Lynyrd Skynyrdin vuokraama lentokone putosi. Huonokuntoisen koneen bensa vuoti lennon aikana taivaalle ja loppui. Kone teki epäonnistuneen pakkolaskun suolle Gillsburgissa, Mississippissä. Bändi oli matkalla keikalle Louisianan yliopistolle.
Onnetomuudessa kuolivat laulaja Ronnie Van Zant, kitaristi Steve Gaines ja hänen siskonsa, taustalaulaja Cassie Gaines sekä kiertuemanageri Dean Kilpatrick. Bändin jäsenet, kitaristi Gary Rossington, kitaristi Allen Collins, kosketinsoittaja Billy Powell ja basisti Leon Wilkeson loukkaantuivat kaikki vakavasti.
Lynyrd Skynyrd, yksi rockin historian rakastetuimmista bändeistä kuoli heti lyötyää itsensä kunnolla läpi. Bändi oli juuri julkaissut levyn Street Survivors , jota kriitikot pitivät sen parhaana ja joka myi platinaa. Se oli juuri lähtenyt kiertueelle josta piti tulla menestys.
Maailmanlaajuisesti tragedia saattoi jäädä aiemmin samana vuonna tapahtuneen Elvis Presleyn kuoleman varjoon, mutta bändin faneille ja monille muusikkokollegoille se oli päivä jona musiikki kuoli.
Tämä ei ollut ensimmäinen lento-onnettomuus jossa kuoli muusikoita. Buddy Holly, Ritchie Valens, The Big Bopper, Patsy Cline ja Otis Redding olivat hekin kaikki kuolleet lento-onnettomuudessa.
Don MacLeanin kappale American Pie -kertoi Buddy Hollyn kuolemasta ja puhui sanoituksessaan päivästä jona musiikki kuoli. Lynyrd Skynyrd -faneille tuo laulu liittyy aina lokakuun kahdenteenkymmenenteen.
Lynyrd Skynyrdistä ja lento-onnettomuudesta on kirjoitettu monta kelpo kirjaa. Gene Odomin ja Frank Dormanin Lynyrd Skynyrd – Remembering The Free Birds Of Southern Rock (Broadway Books 2002) paneutuu hyvin bändiin ja kuvaa lento-onnettomuuden faktoja ja avoimia kysymyksiä lähes dekkarimaisella kiinnostavuudella. Hyviä luettavia ovat myös Marley Brantin Freebirds – The Lynyrd Skynyrd Story (Billboard Books 2002) ja Lee Ballingerin haastatteluista koostuva Lynyrd Skynyrd – An Oral History (Avon Books 1999).
Skynyrd nousi haudasta kymmenen vuoden kuluttua onnettomuudesta. Laulajana jatkaa tänäkin päivänä Ronnien veli Johnny. Ilman johtajaansa ja keulakuvaansa Ronnie Van Zantia se ei kuitenkaan koskaan ole sama kuin alkuperäinen bändi.
Originaalia kokoonpanoa voi muistella esim. katselemalla upeaa konserttielokuvaa Freebird…The Movie (1996). Suuri osa leffasta on kuvattu elokuussa 1976 Englannissa, Knebworthin keikalla, jolla bändi näytti soitollaan närhen munat festarin muille bändeille, mukaan lukien pääesiintyjä Rolling Stonesin.
Näin itse Freebird-leffan ensimmäisen kerran Tampereen lyhytelokuvajuhlilla vuonna 1997, Tullikamarin Pakkahuoneella. Katselukokemus oli äärimmäisen voimakas. Ympärillä oli aiheeseen paneutuneita alan miehiä ja naisia. Taskussa pikkupullo kossua.
Tänään aion katsella leffan jälleen kerran, DVD:ltä hyvässä seurassa. Saa nähdä pysyykö raavaan miehen silmä kuivana…
Elokuvasta tekee vaikuttavan moni asia. Mukana on onnettomuuskoneen sisällä kuvatua materiaalia iloisena korttia lyövästä bändistä ja koneen ohjaamosta. Sitäkin vaikuttavampaa on bändin soitto lavalla. Leffa tuo sen lähelle katsojaa. Näemme heinäkuussa 1977 Kalifornian Oakland Coliseumilla kuvatun version biisistä Freebird. Allen Collins hyppii legendaarisen loppusoolon aikana ilmassa ja bändi on pelottavan hyvä.
Muutaman kuukauden kuluttua sitä ei enää ollut.
Nostetaan tänään malja Lynyrd Skynyrdille, tragedian uhreille ja heidän muistolleen – unohtamatta lento-onnettomuuden jälkeen menehtyneitä Allen Collinsia, Leon Wilkesonia ja Hughie Thomassonia – mutta myös selviytyjille, southern rockin perinteelle ja musiikille joka elää yhä.
Hieno kirjoitus hienosta yhtyeesta. Otsikko kertoo totuuden, Rock on kuollut ja jaljella on enaa rahanteko organisaatioita ja onneksi, viela myos vanhat taltionnit!
Kiitos, olipa vaikuttava tunnelma tuossa klipissä. Kyllähän 70-luvulla vielä osattiin soittaa ja laulaa ilman yletöntä ”tuunamista”. Katoava luonnonvara tuo aito muusikkous kuitenkin tuntuu olevan. Nykyään stailaus vie huomion käsityöltä eikä oivalleta, että soittaminen ja laulaminen vaativat treeniä, taitoa, älyä, heittäytymistä ja -pakko todeta- myös lahjoja.
Lauantaina Höytiäisen rannalla kylpytynnyrissä(, jonka 2000 litraa järvivettä lämmitetään haloilla) kohotin usemmankin maljan edesmenneille, omille&vieraille. Tähdet kiiluivat ja tukka muuttui rapsahtelevaksi pikkupakkasessa kunnes sen taas kasteli lämpimällä vedellä. Eipä sitä matkamies koskaan tiedä, milloin kuurainen miekka lyö varren poikki.
Olisihan se ollut mukava nähdä, mihin jätkät olisivat vielä yltäneet noilla taidoilla ja asenteella, joka elokuvastakin välittyy. Freebirdiä vedetään hurmoksessa ja mimmimeri kiehuu lavan edessä mukana laulaen. Eipä nykyisin taida nähdä moista kuin George Michaelin konsertissa 😉
Sad, Sad, Sad!!!
Kiitokset asiallisesta Skynyrd-jutusta. Ja muutenkin ansiokkaasta Southern Rockin esilletuonnista eri yhteyksissä vuosien varrella. Hyvää työtä!
Uudelleen kasattu Skynyrd teki hienoja levyjä vielä 1990-luvun puoliväliin asti. Twentyn (1997) jälkeiset levyt eivät ole enää minua vakuuttaneet, vaikka eivät huonoja ole olleetkaan. Jotain vaan puuttuu. Bändin etelän uhokin on jotenkin pateettista nykyään, lähellä Charlie Daniels -tyyppistä ökypatriotismia.
Silti, vanhalle fanille oli suuri hetki nähdä ja kuulla Lynyrd puistobluesissa -96. Kun Simple Man alkoi, oli siinä kyllä tippa linssissä….
Skynyrdin kotisivuilla en huomannut maintaa kolmannesta kitaristista Thomassonin kuoleman jälkeen?
Kiitoksia kaikille mukavista kommenteista!
Eipä löydy enää tosiaankaan vastaavia bändejä nykyisistä, valitettavasti.
90-luvun uudelleen kasatun Lynyrd Skynyrdin paras biisi on Last Rebel, samannimiseltä levyltä vuodelta 1993.
Puistobluesin keikka oli tosiaan upea, yksi kaikkien aikojen parhaita.
Skynyrdin sivuilla ei kerrota Thomassonin seuraajaa, mutta ryhmäkuvassa on jo uusi mies… (www.lynyrdskynyrd.com)
Kitaristi legenda Randy Rhoadsin nimi jäi mainitsematta, sillä hänkin kuoli lento-onnettomuudessa.
Totta Teemu, Ozzy Osbournen kanssa hienoa musiikkia tehnyt Randy Rhoads kuoli lento-onnettomuudessa hänkin, tosin vasta Lynyrd Skynyrdin jälkeen 80-luvulla.