Sori vaan Britney, Madonna ja Lady Gaga. Sade Adu on teitä sata kertaa seksikkäämpi. 52-vuotiaana, liikoja treenaamattomine ja leikkelemättömine vartaloineen. Pienine tyylikkäinen eleineen, paljain jaloin.
Ulkomusiikilliset seikat ylittävä tärkein osa viehätystä on tietty Sade Adun ääni, joka on yhä täysin tallella, yli 25 vuoden laulu-uran jälkeen.
Sade on muutakin kuin laulajansa ja keulakuvansa. Se on englantilainen bändi. Ja hyvä bändi onkin. Siinä on brittiläistä monikulttuurista cooliutta, jota ei amerikkalaisista löydy. Kitaristi-fonisti Stuart Matthewman, basisti Paul Spencer Denman ja kosketinsoittaja Andrew Hale ovat olleet bändin “tukipilareina” ja biisintekijöitä Adun rinnalla 80-luvulta saakka.
Tänään (tekstiä aloittaessani oli vielä torstai) Sade nähtiin Helsingin Areenassa. Olipa hyvä sekä musiikillisesti että visuaalisesti. Biisejä kuvitettiin elokuvilla, jotka heijastettiin näyttävästi sekä bändin taakse että muutamassa biisissä myös jopa bändin eteen (yleisön ja yhtyeen väliin), läpinäkyvälle kankaalle.
Komea produktio.
Videoita ja kuvia keikasta lisää myöhemmin, nyt nukkumaan, sillä kuuden tunnin kuluttua suuntaan Tukholmaan, jossa soittavat tänään (perjantaina) Bob Dylan ja Mark Knopfer.
Syksy on saapunut. Sade lankeaa. Toivottavasti minuun…