Gregg Allmanin elämästä tehdään parhaillaan elokuvaa. Midnight Rider -nimisen elokuvan näyttelijöiksi on julkistettu William Hurt ja Eliza Dushku. Odotan leffaa mielenkiinnolla.
Gregg Allman on yksi suursuosikkejani. Mies joka laulaa bluesia, soulia ja etelän rockia toisin kuin kukaan muu.
Maaliskuun lopulla olen menossa New Yorkiin katsomaan Allman Brothers Bandia, joka juhlii Beacon Theaterissa 45-vuotista uraansa. Bändi on jo ilmoittanut lopettavansa toimintansa noiden juhlallisuuksien jälkeen.
Luin Gregg Allmanin omaelämäkertakirjan. Esittely löytyy Lukemattomia kirjoja -blogista.
Ihan hyvä kirja, kiinnostavasta miehestä.
Viime viikolla ilmestyi myös kattava historiikki Allman Brothers Bandista, Alan Paulin kirja One Way Out – The Inside History of The Allman Brothers Band. Sekin on postissa tulossa, joten kirjoitan mietteitä opuksen luettuani.
Luulin, että tässä kerrotaan leffan “tuskien tiestä”. Sen tekemistähän siirrettiin, kun juna ajoi kuvaus- ja suunnitteluryhmän yli tai jotakin ihmeellistä vastaavaa. Porukat olivat olleet jollakin kiellytällä rautatiealueella. Tapaus oli aikamoinen traaginen takaisku leffan päivänvalolle, ja ainakin yksi ihminen kuoli.
Allman Brothers minunkin suosikkibändi ja heidän live Fillmore East ykkönen mun listalla mitä tulee live levyihin. Bändi oli parhaimmillaan kun Duane ja Berry Oakley olivat vielä elävien kirjoissa. Joskus muinoin kävin heidän haudallaan, siellä bändikaverit lepäävät vierekkäin Macon, Gergiassa. Paikalle sattunut hautausmaan työntekijä kertoi Greggin ja muun perheen vierailevan säännöllisesti siellä. Kuten myös lukemattomat muut fanit.
Kiitos kommentista Mikko! Enpä tiennyt tuota junaonnettomuusjuttua. Täytyy perehtyä tarkemmin.
Ja samoin kiitos Jake. Itselläni on vielä Macon käymättä. Samaa mieltä olen kanssasi, parhaimmillaan bändi oli kun Duane ja Berry Oakley olivat mukana.
Huomenna lento Beaconiin katsomaan bändin jäähyväisiä.