Sunnuntaina Lontoon Wembley Arenalla toteutui yksi meikäläisen kymmeniä vuosia vanha haave. Näin livenä Bad Companyn.
Vaikea sitä on sanoin kuvailla sortumatta tylsiin ylisanoihin ja hehkutukseen. Paul Rodgers on koettava elävänä jotta uskoo minkä tason laulaja ja esiintyjä hän on. Toisin kuin valtaosa ikätovereistaan, Rodgers on vain parantunut ajan myötä.
Koko bändi oli hyvä. Rumpali Simon Kirke kovaa lyövä vähäeleinen vanhan kansan rockrumpali. Mick Ralphsin kaikki kitarasoolot eivät aina aivan menneet nappiin, mutta tukena ja pelstajana toimi toinen kitaristi, Heart-yhtyeen alkuperäisjäsen Howard Leese. Hänen lisäkseen Rodgers-Kirke-Ralphs -originaalikolmikkoa tuki basisti Lynn Sorensen.
Yllättävimmät biisivalinnat olivat 50-luvun Leiber & Stoller -rock & roll Young Blood, Electricland ja loistava päätös Deal With The Preacher.
Freen kappaleita ei kuultu lainkaan. Ymmärrettävä ratkaisu kun Mick Ralphs on taas bändissä ja hyviä BC-biisejä riittää. Keikka myös äänitettiin levyksi ja kuvattiin.
Classic Rockin saitilla bändin sunnuntaina ja vuonna 1976 nähnyt konkari kirjoittaa, että nyt oli parempi.
Lämppärinä soittanut Joe Perry Project oli ristiriitainen kokemus. Itse Perry on hieno kitaristi ja esiintyjä, mutta bändi saksalaisine YouTubesta löydettyine laulajineen höpöhommaa Aerosmithiin verrattuna. Soolobiisien ohessa kuultiin mm. klassikko Walkin´ The Dog sekä Perryn lasten tekemä biisi. Keikan päätti Walk This Way.
Joe Perryn vaatimatonta lauluääntä kuultiin parissa biisissä. Bändi soitti hyvin ja sakemanni Hagen lauloi komeasti, mutta jonkin tästä puuttui.
Mielenkiintoista oli tämäkin porukka nähdä, mutta samalla veto vain vahvisti sitä kuinka hyvä on, että Steven Tyler palasi Aerosmithiin.
Jimmy Page seisoi kaverinsa Joe Perryn setin alussa lavan reunalla katselemassa. Tämä herätti toiveita herran mahdollisesta vierailusta lavalla Bad Companyn kanssa. Olihan tämä kiertueen viimeinen keikka ja samalla mahdollisesti Bad Companyn viimeinen esiintyminen koskaan.
Pagen soittoa ei kuitenkaan kuultu, mutta Paul Rodgers omisti Bad Company -biisin “paikalla olevalle Swan Songin edustajalle”.
Hieno ilta jonka muistan loppuelämäni.
- Can’t Get Enough
- Honey Child
- Run With The Pack
- Burnin’ Sky
- Young Blood
- Seagull
- Gone, Gone, Gone
- Electricland
- Simple Man
- Feel Like Makin’ Love
- Shooting Star
- Rock ‘n’ Roll Fantasy
- Movin’ On
- Ready For Love
- Bad Company
Encore 2:
- Deal With the Preacher
Katso YouTubesta Bad Company livenä Hollywoodissa 2008
Alimmassa kuvassa Wembleyllä brittimedia jututtaa Rock Around The Blogia, aiheena Bad Company:
Biisilista on näköjään aika lailla sama kuin jokunen vuosi sitten ilmestyneellä mustalla BadCo -tuplakokoelmalla. Kateellinen olen, sillä kyllä vaan itsekin olisin halunnut olla tuolla keikalla…
Ihan nimiä mainitsematta, Suomeen kuskataan säännöllisesti parin vuoden välein näitä samoja, täysin turhia bändejä. Joidenkin kohdalla olisi voinut välillä vaikka pitää paussia ja koittaa saada vaikkapa tuo BadCo Suomeen. Yleisöä olisi taatusti riittänyt!
Sanopa Ilkka muuta. Saisipa joku fiksu Paul Rodgersin Suomeen vielä kun on kuosissa. Soolokeikalla kuultaisiin myös Freen musaa. Sopisi mainiosti esim. Puistobluesiin.
Jollain tapaa taidan olla jämähtänyt menneeseen, tänään viimeksi autossa kuuntelin Freen kokoelmaseedeetä, jonka ostin joskus ylä-aste/lukioaikoina n. 20 vuotta sitten. Tai sitten vaan hyvä musiikki kestää aikaa.
Free ja BadCo on kyllä molemmat tosi hyviä.
Vanhoja bändejä ja artisteja kuuntelen minäkin enemmän kuin uusia.
Paljon on hienoja uusiakin tekijöitä, muttei jostain syystä aivan näiden klassikoiden veroisia…
Esim. Free on jännä, vaikeasti määriteltävä bändi. Valkoisen miehen soulia, bluesia, hardrockia.
Eikä ole nuoremmissa Rodgersin veroisia laulajia.
Free on minulle rakkaampi kuin Bad Company, mutta sitä ei voi enää nähdä livenä. BC:ssä on sentään kaksi Freen jäsentä.
Olin vaimoni kanssa tällä keikalla ,joka oli todella hyvä.lämppäri oli todella hermoja koetteleva,eli suomeksi sanottuna täyttä Pas…arena ei minun mielestäni ole mikään kovin hyvä konserttipaikka,tosi kolkko.mieluimmin olisin tämän keikan kokenu
T royal albert hallissa.