Kuten etukäteen arvailla saattoikin, Tavastialle kannatti tallustaa läpi lumen maanantaina. Daniel Lanois trioineen täytti odotukset.
Pelkistettyä, herkkää ja ajatuksia herättävää musiikkia. Kaunista stemmalaulua. Herkullisella soundilla värjäilevää tyylikästä Gibson Les Paul – kitaraa.
Sävyt ja tyylitaju, siinä tämän tuottajagurun vahvuus myös omillaan esiintyessään.
Porissa 2011 nähty Black Dubin keikka oli intensiivisempi, mutta suora vertailu ei kannata, sillä tämä oli sama bändi ilman Trixie Whitleytä. Eli kovin eri bändi.
Herkkää tyyliä ja nyanssien tajua löytyy myös rumpali Brian Bladen ja basisti Jim Wilsonin soitosta.
Uusi tulevan levyn materiaali lupasi paljon.
Ainoa asia, josta kitarasoolojen tyyliä voi kritisoida, on niiden raskas velka Neil Youngille. Kuten musiikkivaikuttaja Mikko Peltola Tavastialla totesi, Lanois onnistui sekä kuulostamaan että näyttämään Neil Youngilta.
Youngin vaikutus on helppo antaa anteeksi. Lanois´n musiikissa on niin paljon omaa persoonaa, ettei maanmiehen kitaraperinteen jatkaminen sitä pahenna.
Tavastia oli täynnä muusikoita ja muita tuttuja. Tapasin yöllä keikan jälkeen myös tuottajamestarin itsensä. Hän kertoi juuri Neil Youngin Le Noise -sessioiden olevan suosikkinsa tuotannoistaan. Mutta totesi rakastavansa tuotannon lopputuloksina yhtä lailla Bob Dylanin ja Neville Brothersin levyjä.
Daniel Lanois – Fire:
httpv://www.youtube.com/watch?v=V42IGEAw_hw
