Tänään Helsingin Nosturissa soitti kalifornialainen Fu Manchu. Julman hyvä veto. Vuoden parhaita. Tässä taas bändi, joka on levyillään vai kaukainen kajastus siitä mitä lavalla. Maanantai-iltanakin Nosturi oli täynnä. Hyvä, hyvä! Bändi soitti The Action Is Go -albuminsa kokonaan. Ja päälle jätit California Crossing, Mongoose ja King Of The Road. Viimeisenä jytisi Blue Öyster Cultin Godzilla huippucoverina.
Enkä kehu bändiä siksi, että sain laulaja Scott Hilliltä The Action Is Go -levyn vihreänä tuplavinyylinä! Levy arvotaan lähiaikoina blogikirjoituksiani kommentoivien kesken.
Yleisössä minulle tuntematon Sweden Rockin kävijä antoi palautetta viimevuotisesta blogistani. Positiivista sellaista. Eikä ollut ensimmäinen kerta kun lukija tuli puhumaan tuosta saksalaiseen Bullshirt-putiikkiin liittyvästä jutusta.
Jatketaan siis hieman Bullshirtin uskomatonta saagaa.
Kesäkuussa kävin Helsingissä syömässä saksalaisen Sandran kanssa. Häneen ja veljeensä tutustuin viisi vuotta sitten Tavastian Helldone-kemuissa. Tuolloin vasta 18-vuotias Sandra on nyttemmin nuoresta iästään huolimatta toiminut mm. The Pretty Thingsin ja Roger McGuinnin kiertuemanagerina.
Helsingissä atimoidessamme, illan aikana tuli puheeksi Bullshirt, tuo elämää suurempi sakemannifirma. Aiheeseen päädyttiin, koska Sandralla oli yllään L.A. Guns -paita, samanlainen jollaisen minäkin olen joskus Bullshirtistä mukaani saanut.
Jutun jatkuessa kävi ilmi, että Sandra on Bullshirtin kesäkisälli Güntherin entinen tyttöystävä! Maailma on pieni ja hassu. Rokkipiiri pyörii.
Ja Pekka Karhuvaaraa lainatakseni: There´s No Business Like Show Business!
httpv://www.youtube.com/watch?v=gIAjx0Wyreo
Nyt kyllä harmittaa ku ei keikalle päässyt, tai ei oikeastaan ollut varaa.
Terve Jarkko. Aina ei ole varaa. Ymmärrän että harmittaa. Hieno keikka.
Oli kyllä tosi kova keikka! Vinyyli jäi hankkimatta, koska muuten ei olisi ollut varaa junalippuun seuraavana aamuna 🙁 Jäi kyllä kaivelemaan pahemman kerran. Toivottavasti niitä jää kiertueen jälkeen yli tai painetaan lisää! Toi kannen äijän ilme kiteyttää aika hyvin sen fiiliksen, mikä tulee levyä kuunneltaessa!
Terve Mikael!
Scott Hill tuumi että levyä on pakko painaa lisää. Loppuvat jo ennen jenkkiosuutta.
Tsekkaile pian täältä blogista reitti Hillin haastatteluvideoon 🙂
Kiitos lohduttavasta tiedosta! Näin teen 🙂
Ähh… jätin väliin keikan. Harmittaa. Jonkinlaista lohdutusta tiedossa ensi viikolla Ufomammutin muodossa.
Jeezz.
Ja heti suoraan asiaan. Minusta Fu … jopa näyttää ja ehkä vähän kuulostaakin New York Dolls. Tosin raaemmalla otteella soitettuna, joka tuo siihen sen omaperäisen nyansin. Hyvä!