MTV3:n Uutiset täyttää tänään 30 vuotta. Onnea meille!
Juhlinnan käynnisti tiistaina Deftones ja sitä jatkoi onnistuneesti eilen Primal Scream.
Laulaja Bobby Gillespien ääni ei ole häävi, mutta sepä ei haittaa kun on karismaa ja hyviä biisejä.
Screamadelica -levy kokonaisuudessaan tansitti yleisöä sangen hurmoksellisesti. Aina ennen kuin tanssirytmi alkoi puuduttaa, terävä kitara- tai saksofonisoolo pelasti tilanteen.
Välillä tanssitaustan ja wah wah -kitaran yhdistelmä palautti elävästi mieleen 1989 näkemäni Stone Roses -keikan. Eikä sikäli ihme, että groovesta vastaa sama mies eli Mani, entinen Stone Roses -basisti.
Thin Lizzy -fanin mieltä lämmitti Gillespien Dancing In The Moonlight -lainailu. Ja tuli siellä myös Who Do You Love -pätkä Bo Diddleyn ja Doorsin hengessä jammaillen.
Ensin tuntui siltä, ettei itsensä hikimäräksi jorannut jengi jaksaa laulaa Loaded-biisin Rollari-ulinoita, mutta niinpä vaan bändin poistuessa lavalta, Come Together -yhteislaulu jatkui epäsuomalaisen vahvana, kunnes orkka palasi lavalle. Encoret olivat silkkaa rockia: Country Girl, Jailbird ja Rocks.
Tansiin ja konekomppiin painottuvan illan päätteeksi oli hyvä jälleen kuulla, kuinka sulavasti rullaava perinteinen rockbändi Primal Scream osaa myös olla. Suuresti rakastamieni Stonesin, Facesin ja Black Crowesin tyyliin.
Keith Richards on lyömättömän tylyyn tapaansa todennut, ettei Primal Screamissa ole mitään, mitä ei olisi Stonesin biisissä Sympathy For The Devil. 🙂
Tämä on totta ainakin Loaded-hitin osalta, mutta kyllä skottibändillä on omat ansionsa. Toki velka Stonesille on mittava, marakasseja heiluttelevasta lavaliikehdinnästä lähtien.
Mukava tuttavuus oli myös Primal Scream -kitaristi Barrie Cadoganin trio Little Barrie. Viehättävän 60-lukulaista, soul-pohjaista soittoa.
Primal Scream – Movin On Up:
httpv://www.youtube.com/watch?v=onyn005txjE
Loaded:
httpv://www.youtube.com/watch?v=XI_XAFqvkpw
Rocks:
httpv://www.youtube.com/watch?v=mZpUcp-wgKM
Little Barrie – How Come:
httpv://www.youtube.com/watch?v=VGsSiQaQmZo
Moukkamölinässä onkin tärkeää tämä ”karisma”….
Terve Naukkis. Hyvä termi tuo moukkamölinä 🙂
Hyvän termin lainasin muistaakseni Jukka Haurun musiikkiarvostelusta, ehkä hänen keksintönsä…
erittäin kätevä ilmaisu…
Millä länsimaisella cmusiikilla kidutettiin Algaida-vankeja, onko tietoo….?
Minusta tämä on aina ollut suuresti yliarvostettu orkesteri, keikoista en osaa sanoa, koska enole niitä nähnyt, mutta levyt eivät ole kaksisia. Ei niissä ole oikeastaan mitään omaa,vaikka ei kierrätyksessä sinänsä mitään väärää ole- Gillezpien ääni on lieävsti ilmaistuna rajallinen.
Ei pitäs niitä pulverilippuja nuuhkia, niistä jää jälki.