Girlschool: Lemmy, Dio, #metoo ja NWOBHM vuonna 2018

Brittihevin klassikko Girlschool on tullut nähtyä Sweden Rockissakin useita kertoja, alkaen vuodesta 2002. Harvoin olen bändistä kuitenkaan nauttinut yhtä paljon kuin tänä kesänä. Ehkä siksi, ettei Motörheadia enää ole. Jotenkin tällä kertaa Girlschoolista nauttiessani korostui ja kolahti se tosiseikka, että tämä bändi on Motörheadin sisar, kaveri, aikalainen, tyttöystävä ja rakas. Girlschool on Lemmyn ja kumppaneiden kanssa samasta puusta veistetty ja hengenheimolaisuus sekä rinnakkaiselo välittyvät monella tasolla. Kaikkien Motörheadia rakastavien kannattaa mennä Girlschoolin keikalle. Niin kauan kuin se on mahdollista.

Moni bändi yrittää ylläpitää Motörheadin henkeä ja osa (kuten Orange Goblin) siinä onnistuukin. En keksi silti mitään toista bändiä, jossa Lemmyn ja kumppaneiden tuli palaisi yhtä kirkkaana kuin Girlschoolissa.

Sweden Rockin iltapäivässä seuraani istuu hetkeksi haastelemaan kitaristilaulaja Jackie Chambers.


– Sweden Rock on huippufestari. Olemme soittaneet täällä useita kertoja. Täällä ollessa mieleen tulee hyviä muistoja aiemmista vuosista. Esimerkiksi se kuinka kerran Saxonin Nibbs Carter yritti heittää minut uima-altaaseen hotellillamme, Jackie nauraa.

Girlschool niputetaan nykyään(kin) markkinoinnissa New Wave Of British Heavy Metallin alle. Tänä vuonna täällä on pääesiintyjänä Iron Maiden, mutta myös monet pienemmät NWOBM-bändit kuten esim. Tygers Of Pan Tang ja Diamond Head tekevät laadukasta uutta musiikkia ja soittavat Sweden Rockin kaltaisilla festareilla.

– Minusta koko tyyli voi edelleen fantastisen hyvin. Pidän siitä, että pienemmät bändit kuten Jaguar, Magnum, Diamond Head ja Angel Witch toimivat edelleen. Nuo bändit ovat edelleen hyviä ja on hienoa nähdä, kuinka yleisö rakastaa niitä.

– Iron Maiden on tietysti omassa sarjassaan, mutta olen pelkästään iloinen nähdessäni heidät pääesiintyjänä kymmenien tuhansien ihmisten yleisön edessä. He ovat kuitenkin pohjimmiltaan samaa porukkaa kuin mekin. Klassinen brittihevi ei kuole koskaan. Ja Motörhead keräsi loppuun saakka suuret yleisöt.

Nyt on kulunut reilut pari vuotta Lemmyn kuolemasta. Hevi ja rockmaailma ei edelleenkään ole kunnolla toipunut hänen menettämisestään. Viimeisellä kerralla kun joulun alla 2015 näin Motörheadin lavalla, lämppärinä soitti juuri Girlschool.

– On vaikea uskoa, ettei Lemmy ole täällä enää. Kiersimme Motörheadin kanssa juuri ennen hänen kuolemaansa. Girlschool, Saxon ja Motörhead kiersivät jälleen yhdessä. Kahden kuukauden kiertueen keskellä oli joulutauko, jonka aikana hän kuoli. Se oli outo tilanne. Hyvästelimme jouluksi, jonka jälkeen oli tarkoitus jälleen tavata. Eikä niin käynytkään. Rankka juttu kaikille.

– Se oli epätodellisen tuntuinen käänne, koska hän oli kiertueen aikana ihan hyvässä kunnossa ja henkisesti sekä fyysisesti vireä. Meillä oli hauskaa keskenämme. Laskimme leikkiä kuten aina ennenkin. Lemmy kiusasi minua aksentistani. Hän matki Monty Pythonin Four Yorkshiremen –sketsiä, koska olen Yorkshirestä. Niin hän aina teki.

Motörheadin keikka Helsingissä 6.12. 2015 oli kyllä hyvä. Ja koko ilta oli hieno Girschoolin ja Saxoninkin lämmitellessä. Saxonin 2019 ilmestyvällä kokoelmalla on tuolloin äänitetty biisikin, jossa Saxonin riveissä vierailee Phil Campbell.

– Helsinki oli hyvä keikka. Se on jäänyt mieleen. Sitä seurannut Saksan keikka jäi ihan viimeiseksi. Noita viimeisiä keikkoja myös siirrettiin uusiin päivämääriin koska Phil Campbell oli sairas. Koko kiertue oli epäonninen ja tuomittu, koska juuri ennen sen käynnistymistä Philty Phil Taylor kuoli. Ensimmäinen keikka peruttiin pommi-iskun vuoksi. Sitten viimeisiä päivämääriä muutettiin Philin sairauden vuoksi ja Lemmy meni jouluksi kotiinsa, jossa kävi niin kuin kävi. Tuomittu synkkä kiertue siis.

Girlschool on yksi ensimmäisiä kokonaan naismuusikoista koostuvia bändejä ja siten esikuva monelle muulle bändille ja muusikolle. Kuinka Jackie näkee sukupuoliroolit nykyajan musiikkibisneksessä?

– On suuri kohteliaisuus tulla mainituksi yhtenä ensimmäisistä naisten rock- ja metallibändeistä. Muistan kuinka eräs naiskitaristi tuli 2002 kiittämään minua sanoen, että soittaa itse kitaraa nähtyään minut lavalla. Luulin ensin, että hän tarkoittaa Kellyä (edesmennyt Girlschoolin kitaristi Kelly Johnson), mutta hän olikin nähnyt minut bändissä 2001 ja alkanut soittaa siksi.  Olen tuosta todella otettu. On hienoa, että joku näkee lavalla naisen soittamassa kitaraa ja innostuu itsekin samalle uralle.

– Toki tämä on edelleen miesten dominoima ala. Osa naisista ei halua alalle siksi. Mutta musiikista ei kuule sukupuolta. Nauhalta ei kuule, että kitaristi on nainen. Olen monesti kokenut sen, eli lähettänyt musiikkia eri tahoille ja soittoa on kehuttu luullen, että kitaristi on mies. Sukupuolta ei kuule, eikä sillä pitäisi olla mitään merkitystä. Nainen voi rokata siinä missä mieskin.   

Sweden Rockissa esiintyy tällä kertaa myös Vixen. Sen laulaja Janet Gardner sanoi äskettäin haastattelussa #metoo-kohuun liittyen, että syrjintää on musiikkibisneksessä edelleen paljon. Kuinka näet asian itse?

– Girlschool on ollut onnekas tässä suhteessa. Bändi on toiminut niin pitkään, että osaltaan pitkäikäisyys on tuonut mukanaan kunnioitusta. Siksi emme kohtaa useinkaan syrjintää. Toki silloin tällöin kohtaamme vähättelyä, eli mies sanoo, ettemme osaa soittaa koska olemme naisia tai kommentteja, että ”kannatko poikaystäväsi kitaraa” ja muuta paskaa. Siihen on toisaalta niin tottunut, ettei välitä juurikaan, vaan jatkaa ajatellen, että tuollainen on sanojan ongelma eikä meidän. Olemme kohdanneet tuollaista vähemmän kuin joku muu, mutta toki seksismiä on kohdattu matkan varrella.

Mikä sitten on Jackien mielestä Girlschoolin pitkän uran salaisuus? Miksi bändi jatkaa yhä kuulostaen hyvältä?

– Girlschool on kestänyt aikaa, koska musiikissamme yhdistyvät punk ja rock omanlaisekseen metalliksi. Olen ollut bändissä vasta parikymmentä vuotta, joten en ollut paikalla ihan alussa, mutta tiedän että Girlschoolin syntyvaiheen bändit yhdistivät asioita tuoreella tavalla. Motörhead ja Girlschool olivat tässä samanlaisia sisarbändejä. Kun liityin bändiin, olin punkkari, joka piti paljon myös metallista. Mutta tietysti oman soundin taustalla on eri musiikkityylejä punkia ja metallia laajemminkin. Emme koskaan ole kuunnelleet vain niitä. Punkista otimme energisyyden, aggression ja kapinallisuuden. Ne kuuluvat nuoruuteen, mutta säilyvät musiikissa ikuisesti.

– Olin Kellyn läheinen ystävä ennen kuin liityin Girlschooliin. Kävimme aina läpi toistemme levykokoelmia ja hänen kanssaan makuni oli hyvin samanlainen. Musiikillinen taustani on siis hyvin samanlainen kuin Kelly Johnsonin, mutta joiltain osin erilainen kuin muilla jäsenillä.

– Kuuntelimme erikoista kamaa, kuten Bill Nelson, Fad Gadget ja Killing Joke. Monenlaista, mutta ei mitään mainstreamia. Kun Kellyn kanssa tapasimme, en ollut mikään hevikitaristi. Olin punkbändeissä, joissa en soittanut ainuttakaan sooloa vaan pelkkiä sointuja. Kelly halusi minut tilalleen Girlschooliin ja ehdotti, että hän opettaa minut soittamaan sooloja. Liityin bändiin 1999 ja sitä ennen Kelly opetti minut soittamaan bändiin sopivalla tyylillä. Punk-puoli tuli luonnostaan, koska olin valmiiksi punkkari.

– Suosikkikitaristejani ovat Steve Stevens, Billy Duffy bändistä The Cult ja rakastan Brian Maytä. Hän säveltää melodisia kitaraosuuksia ja melodisia sooloja. Pidän niistä enemmän kuin tiluttamisesta. Kummallakin on paikkansa, mutta jos kuuntelen koko albumin, haluan kuulla melodisia sooloja. Suurin suosikkini on siis Brian May. Hänellä on oma ainutlaatuinen tyylinsä.

Ennen kuin aikani on käytetty, kysyn vielä miltä näyttää Girlschoolin lähitulevaisuus.

– Kierrämme ahkerasti mm. Rose Tattoon lämppärinä. Vuonna 2019 meiltä ilmestyy live-DVD. Siinä on myös materiaalia koko 40-vuotiselta uraltamme. Mielenkiintoista katsottavaa siis! Sitä kootaan juuri parhaillaan.

– Girlschool on tehnyt vuosien varrella huonoja levytyssopimuksia ja osasta vanhoista levyistä ei tule bändille lainkaan rahaa. Siitä syystä olemme levyttäneet vanhaa materiaalia uudelleenkin. Mielestäni Hit and Run –uudelleenlevytys onnistui hyvin ja kannatti tehdä.

– Jos minun pitää valita uraltamme yksi biisi, josta olen erityisen ylpeä juuri nyt, se on I Spy –vuodelta 2008. Ronnie James Dio laulaa sillä kanssamme. Olemme viime aikoina kuunnelleet ja ajatelleet paljon Ronnie James Dioa. Siksi jokaisen Rock Around The Blogin lukijan ja kuuntelijan tulisi kuunnella Girlschoolin & Ronnie James Dion biisi I Spy.

Please follow and like us:

Sami Ruokangas

Kirjoittaja Sami Ruokangas on musiikkifriikki; tuottaja ja toimittaja. Blogi musiikista, musiikista ja musiikista. Sarjakuvista, kitaroista, kirjoista, elokuvista, lumilaudoista, televisiosta, netistä, levyistä, drinkeistä, blogeista, junista ja lentokoneista. Populaarikulttuuria ja miehen elämää.

Kategoriat

Podcast Google Playssa

Listen on Google Play Music

Podcast Spotifyssa

Podcast iTunesissa

Sami Ruokangas Written by:

Be First to Comment

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.