Alkuvuonna kuului surullisia uutisia. Ensin menehtyi Stoogesin Ron Asheton. Ilman häntä ei olisi rockkitara sitä mitä nykyään on. Eikä yhtä kovimmista bändeistä enää ole.
Iggy Popin ajatuksia ystävästä ja bändikaverista täällä.
Seuraavaksi meni Lynyrd Skynyrdin pianisti ja kosketinsoittaja Billy Powell. Hänen soitossaan yhdistyivät ainutlaatuisella tavalla rock & roll, blues, gospel, jazz, klassinen ja kantri. Powellin soitto teki tylsemmästäkin Lynnäri-biisistä kiinnostavaa kuultavaa. Freebird on yksi rockin hienoimpia klassikoita Powellin pianon ja etenkin biisin live-tulkinnoissa kuultujen pianosoolojen ansiosta. Piano on yhtä tärkeä osa Skynyrdiä kuin sen helpommin huomattavat kolme kitaraa.
Kovia kokenut bändi aikoo jatkaa Powellin korvaajan kanssa ja tulla toukokuussa Suomeen. Kyseessä on kuitenkin korvaamaton menetys, eivätkä Lynyrd Skynyrd ja Freebird enää koskaa ole entisensä. Näin bändin sivuilla Powellista.
Kolmas suuri menetys oli helmikuun alkupuolella The Crampsin laulaja Lux Interior. Hän oli yksi hurjimmista koskaan kokemistani lavaesiintyjistä ja The Crampsin keikka Provinssissa vuonna 1990 ikimuistoinen. Kuten Stooges ja Skynyrd, tämänkin bändi kulki täysin omaa tietään. Cramps yhdisti 50-luvun alkuperäisen rock & roll -hengen garageen ja rockabillyyn äärimmäisen tehokkaasti ja viihdyttävästi. Näin Interiorin kuolemasta bändin sivuilla.
Kolme sydäntä väsyi. Kolme merkittävää lukua rockin historiassa sulkeutui lopullisesti. Eläköön Stoogesin, Skynyrdin ja Crampsin musiikki!
