Lemmy on yhä Lemmy!

Olen tavannut Motörheadin Lemmyn viisi kertaa aiemminkin, mutta taas hän tekee vaikutuksen. Odotamme kuvaaja Timo Hämäläisen kanssa takahuoneessa, kun Lemmy saapastelee paikalle.

– Sulkekaa kamera, en ole vielä valmis, mies murahtaa meille kiukkuisesti. Lemmyn paita on auki napaan saakka ja karvaista rintaa koristaa tuttu rautaristi. Valkomustat leuhkat bootsit on puettu tiukkojen mustien farkkujen päälle. Herra on silminnähden humalassa.

Hän valmistautuu haastatteluun kaatamalla Jack Danielsia kolaansa, jo valmiiksi kahdella kolmanneksella vajentuneesta pullosta.

Kello on varttia vaille seitsemän. Motörhead soittaa vasta puoli kymmeneltä. Keikalla Lemmyn humalaa tuskin huomaa.

Huoneen oudoin esine on kovaan ääneen itsekseen pimputtava hedelmäpelikone. Suljettuaan laitteen, Lemmy nostaan sen päältä päähänsä mustan lierihatun. Rocklegendan uskottavuutta vievät vielä vanhan herran silmälasit, jotka hän muistaa riisua vasta managerinsa siitä hänelle huomautettua. Kun puemme Lemmyn rintaan nappimikkiä, huomaan että miehen käsien vapina on hurjaa.

Pari rauhoittavaa ryyppyä viskikolaa ja haastattelu voi alkaa.

Kireästä alkutunnelmasta huolimatta Lemmy lämpenee pian leppoisaan jutusteluun ja menneiden muisteluun. Mies pitää Suomesta, Albert Järvisestä ja Michael Monroesta. Hän jopa tunnistaa ”born to lose – live to win” -pataässätatuointini, josta Foo Fightersin Dave Grohl lähetti Lemmylle kännykkäkuvan. Kirjoitin tapauksesta kesällä näin.

Lemmy tekee nykyään harvoin haastatteluja. Silloin kun hän niihin lähtee, hän ei ole mikään perinteinen haastateltava. Lemmy on vanha muusikkomestari ja musadiggari, joka muistelee mielellään menneitä aikoja ja omia sankareitaan. Hän heittelee osuvia näkemyksiään maailmasta, muttei välttämättä puhu siitä mistä toimittaja kyselee.

– Rakastan luovia sekopäitä. Sellaisia me kaikki olemme tällä alalla, Lemmy toteaa.

Motörheadin tämänkertaiset keikat Tampereella ja Helsingissä olivat perushyviä, mutta Lemmyn ja bändinsä touhuja seuratessa tajuaa, että pitkään tämä ei enää jatku.

Lemmy täyttää jouluaattona 66.

Kun hän jonakin päivänä lopettaa, toista vastaavaa ei ole eikä tule.

KULTTUURISIVUJEN JUTTUUN JA LEMMYN HAASTATTELUUN.

Killed By Death (Wacken 2009):
httpv://www.youtube.com/watch?v=XUJ0IYZKLvE

Get Back In Line:
httpv://www.youtube.com/watch?v=O02Gnzn5JDY

Whorehouse Blues:
httpv://www.youtube.com/watch?v=uJ7Voy9YK1I

Google Podcasts

Listen on Google Podcasts

Kuuntele ja tilaa Spotifyssa

Apple Podcasts

Kuuntele Suplasta

Kuuntele Suplassa

Sami Ruokangas

Kirjoittaja Sami Ruokangas on musiikkifriikki; tuottaja ja toimittaja. Blogi musiikista, musiikista ja musiikista. Sarjakuvista, kitaroista, kirjoista, elokuvista, lumilaudoista, televisiosta, netistä, levyistä, drinkeistä, blogeista, junista ja lentokoneista. Populaarikulttuuria ja miehen elämää.

Kategoriat

Sami Ruokangas Written by:

2 Comments

  1. Naukkis
    21.12.2011

    Boring…

  2. RockAroundThe.Blog
    2.1.2012

    Terve Naukkis. Lemmykö boring vai Sami vaiko molemmat? 🙂

Comments are closed.