Lynyrd Skynyrd 2015

Puistoblues 1996 tulee ikuisesti olemaan suomalaisille etelän soundien ystäville se paras keikka ikinä. Huippuvalokuvaaja Pasi Rytköstä lainatakseni se oli ”taivas maan päällä”. Huomattavan kauas tuosta klassikkokeikasta ei silti jääty eilen Helsingin jäähallissa. Tapasin eilen jopa ihmisiä jotka ainakin ensihuumassa kertoivat pitäneensä bändistä nyt enemmän kuin 1996! Vaikka Puistobluesin jälkeen on pari alkuperäisjäsentä kuollut ja tilalla uudet muusikot.

Billy Powellia ja Leon Wilkesonia ei voi korvata, mutta Johnny Colt ja Peter Keys osaavat hommansa. Colt muistetaan myös Black Crowes -bändin basistina.

Lavalla oli niin hyvä rockbändi että kyynikoiden ”montako alkuperäistä jäljellä?” ja ”pelkkä kiva tribuuttibändi” -puheet menettävät merkityksensä. Alkuperäisen Lynyrd Skynyrdin tuhonneen lento-onnettomuuden jälkeen uusi kokoonpano on toiminut jo vuodesta 1987 (!). Rankan elämän tragedioiden myötä viimeisenä kapinallisena ratsastaa kitaristi Gary Rossington, tärkeänä tukenaan Rickey Medlocke. Niin kauan kuin he ovat kunnossa ja mukana, bändi näyttää säilyttävän uskottavuutensa.

Kokoonpanon muutoksia tärkeämmäksi tulee se että edes joku edelleen soittaa näitä biisejä. Näin hyvin ja samalla pitäen hengissä southern rock -genreä.

Eilinen setti oli ”Best of 70´s” -materiaalia eli ainoastaan lento-onnettomuutta edeltäneitä isoveljen lauluja. Ainoat pienoiset piristävät yllätykset olivat harvemmin kuullut Mississippi Kid ja hieno balladi I Need You.

Seitsemän kertaa bändin nähneenä toivoisin kuulevani myös tuoreempaa materiaalia, mutta toisaalta tuo klassikko-osasto toimi eilen mainiolla soittamisen ilolla. Ja suuri osa yleisöstä tuntuu haluavan juuri näitä klassikoita

2010 Tampereen keikallaan Skynyrd soitti useamman biisin tuolloin uudelta God & Guns -levyltään. 1997 Helsingin areenalla kuultiin näytteitä Twenty-albumilta. Muutoin Skynyrd on Suomen keikoillaan luottanut 70-luvun materiaaliin. Harmi siinä mielessä, että bändin paluun jälkeinen tuotanto sisältää kelpo levyjä ja biisejä. Parhaimmistoon kuuluu viimeisin levy, vuoden 2012 Last Of A Dyin´ Breed. Biisinteossa ovat avustaneet modernimmat muusikot, kuten kitaristi John 5 (Marilyn Manson, Rob Zombie).

Merkillepantavaa eilisessä oli, että se tärkeä alkuperäisjäsen Gary Rossington oli erinomaisessa soittokunnossa ja lavalla hyvällä fiiliksellä. Hän soitti paljon hyviä sooloja, toisin kuin joillain aiemmilla näkemilläni keikoilla joilla Rickey Medlocke on ollut selvemmin pääroolissa kitaristina. Rossington näytti nauttivan joka hetkestä, niin kuin teki kyllä koko bändi. Tämä hyväntuulinen tunnelma välittyi myös yleisöön.

Nähtiinhän lavalla tuttuun tapaan taustakuorossa myös yksi suosikilaulajistani, Dale Krantz-Rossington, Garyn vaimo. Jos joku ei tunne Rossington Collins Bandin tuotantoa, kannattaa tutustua heti. Huippuhyvän southern-bändin päävokalisti oli Dale Krantz-Rossington. Skynyrd-miehistä Rossington Collins Bandissä soittivat lento-onnettomuuden selviytyjät: kitaristit Allen Collins ja Gary Rossington, kosketinsoittaja Billy Powell ja basisti Leon Wilkeson.

Monesti moitittu vanha jäähalli yllätti eilen hyvillä soundeilla. Jäällä seisomakatsomossa kuunneltuna soundit olivat erinomaiset. Vastaavaa muistan samassa paikassa vain joltain Porcupine Treeltä ja 80-luvulla David Lee Rothilta.

Hyvien soundien ja bändin kovan kunnon puolesta ilta oli hyvä. Muttei täydellinen, johtuen biisilistan yllätyksettömyydestä. Puolentoista tunnin kestokin on niukka. Näin mittavan tuotannon tehnyt bändi saisi soittaa vähintään pari tuntia.

Melrose hoiti lämppärihommansa hyvin. Tätä kansallisaarretta kannattaa mennä kuuntelemaan aina kun mahdollista. Klubille omalle keikalle jossa bändi on parhaimmillaan. Eipä silti hallin lavakaan liian suuri ollut Melroselle ja bändin iskävartalopubrock keikutti ylpeästi täyttä kaukaloa katsomoineen.

Lynyrd Skynyrd, Helsinki 5.5. 2015:

1. Workin’ for MCA

2. I Ain’t the One

3. Call Me the Breeze (J.J. Cale cover)

4. What’s Your Name

5. That Smell

6. Saturday Night Special

7. The Needle and the Spoon

8. I Need You

9. Simple Man

10. Mississippi Kid

11. Tuesday’s Gone

12. Gimme Three Steps

13. Sweet Home Alabama

Encore:

14. Free Bird

 



Please follow and like us:

Sami Ruokangas

Kirjoittaja Sami Ruokangas on musiikkifriikki; tuottaja ja toimittaja. Blogi musiikista, musiikista ja musiikista. Sarjakuvista, kitaroista, kirjoista, elokuvista, lumilaudoista, televisiosta, netistä, levyistä, drinkeistä, blogeista, junista ja lentokoneista. Populaarikulttuuria ja miehen elämää.

Kategoriat

Podcast Google Playssa

Listen on Google Play Music

Podcast Spotifyssa

Podcast iTunesissa

Sami Ruokangas Written by:

4 Comments

  1. Hannu Karttunen
    6.5.2015
    Reply

    Onpas jälleen hyvin kirjoitettu juttu!

  2. RockAroundThe.Blog
    7.5.2015
    Reply

    Kiitos Hannu! Kiva saada palautetta muuallakin kuin somessa 🙂
    Yllättävän hyvä Lynyrd Skynyrd, iän myötä jotkut asiat vain paranee.

  3. Arto Laaksonen
    7.5.2015
    Reply

    Lynarimiehinä olimme kaverin kanssa pettyneitä. Keikka oli liian lyhyt. Muut bändit soittaa 2-3 tuntia. Bruce jopa 5 tuntia. Biisejä soitetaan yleisölle ei menneisyydelle. Hittiputki puuttui.

  4. RockAroundThe.Blog
    20.5.2015
    Reply

    Kyllä vaan Arto, pidempi olisi saanut olla. Toinen etelän jätti, Allman Brothers soitti
    uransa loppuun saakka kolmen tunnin keikkoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.