Viime viikonloppuna maisteltiin sitten kavereiden kanssa sitä Motörhead-viiniä, samalla kun katsottiin Lemmy-dokkaria.
Sekä viini että leffa olivat pienoisia pettymyksiä. Viini hieman liian marjamehumainen ja leffa turhan tyypillinen musiikkidokumentti. Lemmy on vaan liian cool, jotta hänestä saisi aikaan siinä määrin traagista tai koomista kuvaa kuin esim. loistava Anvil-dokkari.
Ei Lemmy-leffa huono ole, muttei huippuhyväkään. Elokuva on liian tuttua ja turvallista perusjuttua, ainakin kaikille vähänkin Lemmyn ja Motörheadin tekemisiin perehtyneille. Valtaosa jutuista on kuultu ennenkin ja ketä kiinnostaa mitä mieltä Lemmyn lapsuuden koulun nykyiset oppilaat ovat hänestä?!
Kyllä se vaan on niin, että viinejä ja leffoja rutkasti parempi, eli paras Motörhead-tuote on yhä bändin Overkill-klassikkoalbumi. Ja paras Lemmy-juoma Jack Daniel´s kolalla. (Pieneen lasiin! Ei liikaa kolaa! Kuten baaritiskillä usein joutuu älähtämään… 🙂 )
Lauantaina Lemmy-etkoilta siirryttiin Finnish Metal Expoon, jossa Accept oli hyvä. Tampereen Sauna Open Airiin ja Sweden Rockiin kesäkuuksi vahvistetusta bändistä pian lisää täällä, haastattelun muodossa.
Tiistai-iltana halusin pitkäksi venähtäneen työvuoron jälkeen vaihtaa ajatuksia. Vuokrasin dokumenttielokuvan, joka osoittautui Lemmy-leffaa onnistuneemmaksi.
Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen ohjaama Miesten vuoro on hieno kunnianosoitus suomalaiselle miehelle. Kaikki saamansa kiitokset ja palkinnot ansainnut filmi.
Eri paikkakunnilla ja erilaisissa tilanteissa elävät, eri-ikäiset miehet kertovat tarinoitaan. Yhdistävä tekijä on, että kerronta tapahtuu saunan lauteilla.
Ihan melkein itketti katsoessa, mutta niin itkettää elokuvan miehiäkin. Kertoillessaan kohtaloistaan, jotka monesti ovat karuja.
Elämänmenon pohdiskelu, kaverin kuuntelu ja omista asioista avautuminen on elintärkeä juttu meikäläisellekin.
Kuten Miesten vuoro -elokuvasta käy ilmi, suomalainen mies rakentaa saunan vaikka puhelinkoppiin tai leikkuupuimuriin.
Hankin vuodenvaihteessa uuden asunnon. Tärkeä kämpän valintakriteeri oli sauna.
Miesten vuoro -traileri:
httpv://www.youtube.com/watch?v=HaJV4n3AMr4
Tuli yksi Lemmy-viini nautittua juuston kera ja on kieltään lipoen todettava, että minulle maistui ja oli “positiivinen” yllätys. On tässä tullut jonkin verran maisteltua espanjan edullisia temperanillo-viinejä (ja muitakin) ja maku oli niihin verrattuna…parempi. Eikä makutuomio johdu pelkästään etiketistä tai muusta hypestä Motörheadin ympärillä, mielikuvat varmaankin vaikuttavat makuun, mutta tässä tilanteessa en odottanut hirveästi mitään, vaan olin suu ja mieli avoimena bacchuksen pöydässä. Nämä ovat niitä makuasioita. Eli en ole pettynyt ostokseeni ja viini kyllä sopii naisen, juuston ja hirvipihvin kanssa samaan pöytään. Minun viinimakuni mukainen viini siis.
Eiköhän sitä laskettelureissulla saunota ja puhuta asioita pidemmän kaavan mukaan, kun taas köörillä lähdetään. Voitanee myös maistaa parit JD-kolat ja huudattaa kunnon musaa ämyrit punaisina. Ja katsotaan, miten hirvi liukuu kurkusta alas Motörhead-viinin voimalla. Se on meillä vain tämä elämä ja suomalainen miehuus, perkele! Ja niistä pidetään kiinni, vaikka välillä on sydän palasina ja maksa arvilla.
Juu, JuKe, lainaan tähän Mikko Alatalon kuolematonta lyriikkaa:
“Sydän mustelmilla tsempataan”. 🙂