Robin Trower Berliinissä

Tällä viikolla toteutui yksi haave. Näin Berliinissä Robin Trowerin ja bändinsä keikan. Mikä parasta, paikka oli legendaarinen, vain 350 henkeä vetävä jazzklubi, Quasimodo.

Lontoossa 1945 syntynyt Trower on koko uransa ajan jäänyt Hendrix-vertailun varjoon. Trowerin tyyli on toki paljon velkaa Hendrixille, mutta siinä on paljon muutakin. Trower yhdistelee persoonallisesti bluesia, R&B:tä, soulia ja psykedeliaa. Hän on jäänyt kulttinimeksi, mutta moni kitaristi ja musiikkiharrastaja arvostaa Trowerin Hendrix-tyylin kehittäjänä vähintään yhtä korkealle kuin edesmenneen Stevie Ray Vaughanin. Suomessa Trowerin pitkäaikaisiin faneihin kuuluu mm. Hasse Walli. Maailmalla Trowerin nimeen ovat viime vuosina vannoneet mm. Metallica, Zakk Wylde ja ruotsalainen Opeth.

Robin Trower soitti jo 1950-luvun lopulla The Paramounts-bändissä, tulevien Procol Harum -jäsenten kanssa. 1963 hän hurahti B.B. Kingin levyjen myötä bluesiin. Kesällä 1967 Gary Brooker kutsui Trowerin kitaristiksi Procol Harumiin. Jimi Hendrixin kuoltua syksyllä 1970, Procol Harumin sanoittaja Keith Reid päätti tehdä muistokappaleen Hendrixille. Harum oli soittanut useilla samoilla festareilla Hendrixin kanssa, mutta Trower perehtyi kunnolla ”Henkan” musiikkiin vasta tuota muistobiisiä tehtäessä.

Song For A Dreamer -tribuuttibiisi ilmestyi Procol Harumin albumilla Broken Barricades, vuonna 1971. Tuon kappaleen myötä Trower tajusi Hendrix-tyylisen kitaroinnin potentiaalin. Hän halusi soolouralle, koska hänen tekemänsä uusi musiikki ei sopinut Harumin levyille.

Soitettuaan hetken aikaa Frankie Millerin kanssa Jude-bändissä, Trower kokosi oman trion. Laulusta ja bassosta vastasi Jimmy Dewar. Aiemmin Judessa ja mm. Maggie Bellin Stone The Crowsissa soittanut Dewar on yksi rockhistorian lähes unohdetuista suuruuksista. Loistavan sielukas laulaja. Hän työskenteli Trowerin kanssa 80-luvulle. 1987 Dewar sai vammauttavan sydänkohtauksen ja hän kuoli 2002.

Rumpuja triossa soittivat Reg Isidore ja myöhemmin Bill Lordan.

Trower teki bändeineen 70- ja 80-luvuilla suuren määrän hienoja levyjä. Trion viisi ensimmäistä levyä on juuri julkaistu upeaan sisältöönsä nähden hinnaltaan huokeana boxina: Robin Trower: A Tale Untold – The Chrysalis Years (1973-1976).

70-luvun tuotannon huippu on klassikkoalbumi Bridge Of Sighs. 70-luvulla Trower veti Yhdysvalloissa vuosia yli viidentoistatuhannen hengen yleisöjä. 80-luvulla suuri suosio kuitenkin hiipui. 

Trower on tehnyt läpi 2000-luvun hyviä levyjä ja seuraava ilmestyy joulukuussa. Hän on tehnyt useita levyjä ja kiertueita myös Creamin Jack Brucen kanssa.

Vuodesta 1980  Trower on työskennellyt laulaja Davey Pattisonin ja rumpali Pete Thompsonin kanssa. He olivat mukana myös Berliiniin ulottuneella A Tale Untold -kiertueella. Bassoa soitti Glen Letsch (ex-Gamma).

Robin Trower & Band, Berliini 5.10. 2010:

1. Confessin´ Midnight

2. Lady Love

3. Somebody Calling

4. Maybe I Could Be Your Friend (uusi)

5. Twice Removed From Yesterday

6. You Can Find Me (uusi)

7. Day Of The Eagle
,
8. Bridge Of Sighs

9. Shame The Devil

10. The Turning (uusi)

11. Too Rolling Stoned

12. Little Bit Of Sympathy

13. Rise Up Like The Sun

14. Not Inside – Outside (uusi)

Berliinissä kuultiin peräti neljä biisiä tulevalta The Playful Heart -levyltä. Hyviltä kuulostivat. Kuten koko keikka.

Loistava bändi intiimissä klubissa. Trowerin kitaroinnissa on syvästi sielua. Teknistä taituruuttakin löytyy, mutta nopeita juoksutuksia tärkeämpiä ovat pitkät äänet, soundit ja fiilis. Ei ihme, että Trower on sanonut Hendrixin rinnalla tärkeimmäksi vaikutteekseen 70-luvun soulmiehen, Donny Hathawayn.

Davey Pattison on upea ääni, sopivasti Jimmy Dewarin ja Paul Rodgersin väliltä. Trowerin parhaat biisit perustuvat yhtä paljon hyvään laulusuoritukseen kuin kitaraan. Näin Trowerin livenä jo 2005 Sweden Rockissa, mutta bändin tuolloinen laulaja (nimeä en muista, eikä löydy googlettamalla 😉 ) ei ollut lähellekään Pattisonin tasoa. Enkä nähnyt Sweden Rockin keikkaa kokonaan, koska kesken sitä piti lähteä haastattelemaan Sammy Hagaria.

Pattison on Trowerin lisäksi työskennellyt Michael Schenkerin kanssa, tehnyt pari soololevyä ja laulanut kitaristi Ronnie Montrosen kanssa bändissä Gamma. Myös basisti Glen Letsch on tullut Trowerin bändiin Gamman kautta.

Jeff Beck ällistytti huimalla kunnollaan kesällä Pori Jazzissa. Trower on saman ikäluokan brittikitaristi ja vähintään yhtä kovassa vedossa. Sen verran erityylisiä kitaristeja tosin herrat ovat, ettei suora vertailu kannata. Toivottavasti Robin Trower ja Davey Pattison nähdään kesällä 2011 esim. Puistobluesissa tai Porissa.

Robin Trower: Bridge Of Sighs,  livenä Saksassa 2005. Laulajana Davey Pattison:

httpv://www.youtube.com/watch?v=8CalcTiZag4