Sweden Rock, päivät 1 ja 2

Meikäläisen yhdeksäs Sweden Rock. Keskiviikkona aloitettiin Sölvesborgissa, Etelä-Ruotsissa. Päälava ja sen ympäristö olivat vielä keskiviikkona suljettuina ja se olikin ainoa päivä jota ei oltu loppuunmyyty. Torstaista sunnuntaihin paikalla on noin 33 000 ihmistä päivässä.

Akustisille esityksille varatussa teltassa soittanut australialaislaulajatar Kitto oli positiivinen uusi tuttavuus. Karhea ääni ja meneviä indie-biisejä alkuillan iloksi. Ronnie James Dion muistoksi kuultiin Mistreated.

Keskiviikon käynnisti kunnolla skottilaista merirosvoheviä soittava Alestorm. Hauska bändi, joka ei ota itseään tai koko hevihommaa liian vakavasti.

Michael Monroen uuden bändin olen onnistunut reissujeni vuoksi missaamaan. Oikeastaan Sweden Rockin kolmoslava (suosikkipaikkojani maailmassa) oli juuri oikea paikka tutustua tähän ryhmään. Wildheartsin Ginger, New York Dollsin Steve Conte, Hanoi Rocksin Sami Yaffa. Kovia nimiä Monroen taustalla ja soitto oli tiukkaa.

Michael Monroe itse on parhaita elossa olevia rokkibändin keulakuvia. Pelotteli tällä kertaa yleisöä leikkimällä hengellään ja rimpuilemalla lavarakenteiden yläosissa. Koko ajan laulaen ja välillä pelkillä jaloillaan roikkuen. Just hyvä apina. Rocktähti.

Englannin ylpeys, The Quireboys on aina ollut lavalla hyvä ja vuosien mittaan Spike kumppaneineen tuntuu vain paranevan. Spike polttaa ja juo, eikä termi “raspikurkku” edes riitä kuvaamaan häntä, mutta käheydestä sekä rososta huolimatta ääni kantaa ja pelaa hyvin.

Jos Faces, Rolling Stones tai Black Crowes ovat meiluisia, tätä ei voi vastustaa. Pianoa ja slide-kitaraa, vanhan kansan rock & rollia. Suomalaisten ylpeys, Sami Yaffa hääräsi Steve Conten kanssa Quireboysin lavan sivulla viinipulloineen ja kuulutti britit takaisin encoreille. Keikalla oli niin hyvä meininki, etten malttanut siirtyä tsekkaamaan Warrior Soulia, joka soitti teltassa akustisesti.

Majapaikkanani oli ensimmäisenä yönä Hallandsbodan Bed & Breakfast, keskellä ei mitään, niinkuin toisaalta koko Sweden Rock -festarikin. Kalastajamökki oli pieni ja viihtyisä. Vaikka paikan kaikki mökit olivat rokkiväen käytössä, heräsin aamuyöllä lintujen lauluun, en suinkaan naapurimökkien örvellykseen tai hevimetalliin. Hyvää vastapainoa festarin kaaokselle. Kun aamusella istuin mökkini portailla kahvilla, omistajaperheen kissanpentu kiipesi syliin ja lehmät ölähtelivät läheisessä pellonrinteessä. Kiva miljöö ja hyvä alustus kantrirockia soittavan Blackberry Smoken keikkaan.

Kiva oli myös palata lopuiksi öiksi Karlshamnin First Hotelliin, jota hotellinjohtaja Lotta ihanasti luotsaa vuodesta toiseen.

Torstai törähti käyntiin Treatin melodisella hård rockilla. Ruotsalaiset ovat maailman parhaita olemaan ruotsalaisia blondeja. Treat on täydellistä ruotsalaisten blondien (miespuolisten) tekemään poppiheviä ruotsalaisille blondeille. Melodisen hevin ystävien ei kannata jättää väliin Treatin tuoretta Coup De Crace -levyä. Hyvätunnelmainen päivänavaus.

Funkhevin äiti, Mother´s Finest näytti närhen munat Red Hot Chili Pepperseille ja muille nöösipojille. Joyce “Baby Jean” Kennedy oli vahvassa soul-vedossa ja bändi tiukka. Kuten ystäväni Ismo Karo ennen keikkaa totesi, näiden nimien vuoksi Sweden Rockiin tullaan. Joka vuosi täällä on bändejä joihin voi valitettavasti lyödä leiman “ei koskaan Suomessa”.

Ihme jos härmässä elävänä nähdään myöskään toista ameriikan ihmettä nimeltä Y&T. Dave Meniketti kumppaneineen soitti Sweden Rockissa nyt jo kolmannen kerran. Vuoden 2003 keikka täällä on legendaarinen ja Dave totesi nytkin lavalla bändin uuden elämän käynniistyneen tuosta esiintymisestä. Y&T:n tuore Facemelter-levy on saanut ristiriitaisen vastaanoton, mutta ainakin livenä sen biisit toimivat. Muutenkin veto oli taattua laatua lähes 40-vuoden ammattitaidolla. Keikan yllätyskohokohdaksi nousi Dion muistoksi soitettu cover Rainbow in the Dark.

Death Angel nakutti armotonta tykitystä, mutta paras terä puuttui soitosta ja valtaosaa yleisöstä kiinnosti enemmän tanskalainen Pretty Maids, joka korvasi tulonsa peruneen Rattin.

Mitään ei sen sijaan puuttunut Blackberry Smoken keikasta. Lynyrd Skynyrdin jo southern rockin tulevaisuudeksi nimeämä ryhmä oli huippuhyvä. Georgia Satellites/Humble Pie/Kentucky Headhunters -pohjalla likkuvaa rock & rollia, jossa on reilu tujaus kantria. Bändiä ei pidä sotkea Blackstone Cherryyn, joka on hyvä bändi sekin. Molemmat kerran lavalla nähneenä sanon, että Smoke on vähintäänkin yhtä hyvä kuin Cherry, mutta erilainen. Cherry on 90-lukulaista hard rockia, southern rock -vaikuttein. Smoke taas on ehtaa southern rockia. Tuplakitaramelodioita, kantrin lauluharmonioita, 70-luvun jytää uruilla ja komeilla kitarariffeillä. Bändin kotipaikka on Macon, Georgia, joten pitkät perinteet jylläävät.

Blackberry Smoken keikalla omien biisien seassa kuultiin mm. Got My Mojo Working -bluesia. Bändin haastattelu löytyy täältä blogista myöhemmin. 

Slayer oli julman tiukka itsensä, mutta bändin monesti kokeneena pidin sadetta tuttujen venäläisten toimittajien seurassa.

Quireboys toimi yhtä lailla hyvin myös torstaina teltassa, tällä kertaa akustisesti ja pedal steel -kitaralla vahvistettuna. Täällä blogissahan ehdotin, että laulaja Spike olisi ainoa uskottava Rod Stewartin tuurajan Faces-kiertueelle. Haastattelussani bändi naureskeli, olevansa samaa mieltä, mutta vaatimaton Spike väitti pitävänsä myös Mick Hucknallista. Bändin manageri Mick Brown lupaili että Quireboys nähdään Suomessa lokakuun lopussa. Hienoa! Myös Quireboys-haastattelu löytyy täältä blogista myöhemmin.

Danzig jäi Quireboysin ja Aerosmithin välissä puolittaiselle huomiolle, mutta hyvältä kuulostivat sekä mies että bändi.

Torstain päätteeksi päälavalla nähtiin Aerosmithin paluu ja bändin Euroopan-kiertueen avaus. Aerosmith oli yksinkertaisesti loistava. Kuudesta näkemästäni bändin keikasta tämä oli paras.

Back In The Saddle, Walkin´The Dog, Kings And Queens, Lord Of The Thighs, Sweet Emotion, Baby, Please Don´t Go, Draw The Line, Toys In The Attic…

Ihan parasta rockia ikinä! Sopivasti koko bändin aitoa jammailua ja Steven Tyler täydessä vedossa laulajana, esiintyjänä että huuliharpistina.

Koko settilista:
1. Love In An Elevator
2. Back In The Saddle
3. Falling In Love (Is Hard On The Knees)
4. Walkin’ The Dog
5. Livin’ On The Edge
6. Jaded
7. Kings And Queens
8. Cryin’
9. Drum Solo
10. Lord Of The Thighs
11. Joe Perry ”Guitar Hero” Solo
12. Stop Messin’ Around
13. I Don’t Want To Miss A Thing
14. Sweet Emotion
15. Baby, Please Don’t Go
16. Draw The Line
17. Encore:
17. Dream On
18. Walk This Way
19. Toys In The Attic

Valokuvat: Vesa “Space Man” Heilala