Tässä taannoin kirjoitin Eric Claptonin yhteydessä Steve Winwoodista. Cläpä yksinkin on takuuhyvä, mutta monia meistä hänet jo lavalla nähneistä kiinnostaa enemmän yhteistyö Winwoodin kanssa. Miehet tekevät toukokuussa Lontoon Royal Albert Hallissa neljä keikkaa. Olen menossa yhteen noista konserteista.
Lauantaina ELMU piti Nosturissa rokkikirppistä ja minäkin olin myymässä. Kaupanteon lomassa jutusteltiin mm. tästä Clapton & Winwood -aiheesta. Moni tuntee Blind Faithin merkityksen, mutta osa jengistä ihmetteli minulle, että mitä ihmeellistä siinä Winwoodissa on.
Ihmettely on sikäli aiheellista, että Winwood on 70-luvun jälkeen tehnyt valtaosin tylsää ja mitäänsanomatonta musiikkia. Claptonin kanssa viime vuosina tehdyissä live-tallenteissa hän kuitenkin on loistava. Ja jo ennen Blind Faithin klassikkolevyä, hän oli The Spencer Davis Groupin laulajana ikäänsä nähden uskomattoman vakuuttava ääni. Tässä pari esimerkkiä siitä miksi Winwood kiinnostaa:
The Spencer Davis Group: Let Me Down Easy (1966)
httpv://www.youtube.com/watch?v=JNVx80B1_Do
Winwood & Clapton: Had To Cry Today (2007)
httpv://www.youtube.com/watch?v=6F3czhKWc9U
