Melkoisen kova on tämän viikon musiikkitarjonta Helsingissä. Tänään soittavat sekä Clapton että Whitesnake. Keskiviikkona Tavastialla vetelee Mr.Big.
Tästä tulee jo kolmas peräkkäinen Claptonin Erkkiä käsittelevä bloggaus, mutta tulkoot.
Tuli nääs vielä viime sunnuntain Lontoon keikasta mieleen sen tyylikäs vähäeleisyys.
Saa nähdä puheleeko Clapton Suomessa enemmän, mutta Lontoossa esiintyminen toi mieleen Joe Perryn biisin Let The Music Do The Talking.
Clapton oli hyvällä tuulella ja naureskeli bändin kanssa. Biisien väleissä ei turhia vetkuteltu, vaan seuraava alkoi nopeasti edellisen loputtua. Clapton sanoi yleisölle tasan kaksi asiaa. Useamman biisin jälkeen nopeasti: “Thank You!” Ja Still Got The Bluesin jälkeen: “Gary Moore“.
Eikä enempiä selittelyjä kaivattu.
Soittajien leppoisasta tunnelmasta johtuen, tämä ei tuntunut tylyilyltä, vaan luontevalta tavalta antaa musiikin puhua.
Pisti oikein taas miettimään, kuinka tarpeellisia laulatukset ja “kaikki mukaan, jee jee” -kliseet keikoilla ylipäänsä ovat.
Clapton & Winwood – Presence of the Lord 2007:
httpv://www.youtube.com/watch?v=98XqT4kBWT4
No niin. Nyt on sitten Iltalehti julkaissut bloggaukseen liittyen aikamoista tuubaa:
http://www.iltalehti.fi/popstars/2011060713850061_ps.shtml
En tiedä oliko toimittaja paikalla ollenkaan, mutta Clapton kyllä tervehti yleisöä lavalle tullessaan ja kiitteli lähes joka kappaleen jälkeen…
Keikka ei myöskään alkanut myöhässä kuten Iltalehti väittää. Ja jos “moni ei edes tunnistanut” kappaleita, se on yleisön sivistymättömyyttä, eikä Claptonin vika 🙂 Moni kyllä tunnisti.
Joo kyllä pitää sanoa, että itse olin keikalla aivan edessä nojailin ensimmäisenä! Tulin kotiin ja aamulla isä sanoi, että oli varmaan huono keikka kun oli lukenut iltalehden. Siinä vaiheessa raivostuin oikein toden teolla. Keikka oli aivan uskomaton, ja clapton veti kyllä sellaiset soolot että alta pois!!! Ei olisi parempaa voinut olla. Ja musiikkiahan sinne mentiin kuuntelemaan eikä mitää pääpätyksiä? Ja niinkuin tulijo ilmi niin kyllä hän kiitteli isosti ja tervehti yleisöä. Ei claptonin tapana ole huudella “good evening helsinki” tai muuta vastaaavia onnentoivotuksia jos SUomi on voittanut mm-kultaa.. Loistava keikka uudestaan menisin heti ja maksaisin vaikka tuplahinnan! Lämppärinä oli mahtava Anssi Kela joka veti melkein yhtä isot suosionosoitukset yleisöltä kuin tse eric! Jos nyt jokin miinus oli keikassa niin itse jäin kaipaamaan ja olin ehkäö hieman pettynyt kun I Shot The Sheriffiä ei kuultukkaan, mutta kaikki muut kappaleet olivat sitten entistä parempia! Hieno keikka jos joku sanoo jotain muuta niin oli kyllä aivan väärällä’ asenteella mukana tai joi kaljaa silver star cafessa.
Terve Viltsu! Juuri noin. Olen täysin samaa mieltä 🙂
[…] Iltalehti julkaisi nettisivuillaan heti tuoreeltaan Claptonin konsertin jälkeen jutun joka oli täyttä tuubaa. Sitä jo käsiteltiinki edellisen bloggaukseni kommenteissa. […]
Ehdottomasti pitää suomen brändityöryhmän jakaa jokaiselle maahamme saapuvalle artistille Suomen Kansan Sanakirja, josta esiintyjä voi esityksen aikana huudahdella osuvia ja sattuvia lausumia yleisölle ulkomaalaisaksentilla hassusti esim: Nyyt duli isii jydky! Suumi on yysi malmanmeestari! Palkkapaiva, Helsiinkii! De liider iin!
Näillä yleisö saadaan haltuun ja kiehumaan ihastuksesta ja innostuksesta. Ja sitten tietysti vielä yhteislaulatus: Ihanaa, Leijonat, ihanaa!
Eipä siinä tarvitse sitten enää paljon soittaa pimputellakkaan, tuhti ja ravitseva konserttielämys on siinä.
Juuri näin JuKe! Den Glider In. Jättebra!!