Joulukuun ensimmäinen viikko oli rokkimielessä hieno ja historiallinen. Helsingin Nosturissa nähtiin sunnuntaina The Sonics ja keskiviikkona Ace Frehley.
Garagerockin legedojen, The Sonicsin vierailua Suomessa on odotettu lähes 50 vuotta. Sonicsin 60-luvun keikkojen ja sen kolmen vuosina 1965-67 julkaiseman levyn vaikutus myöhempään rockmusiikkiin on ollut valtaisa.
Bändin faneja ovat olleet mm. Beatles, Rolling Stones, Hendrix, Springsteen ja Nirvana.
Alkuperäisjäsenistä on nykyään mukana kolme. Nosturissa homma toimi yllättävänkin mainiosti.
Urkujen, fonin ja raskaiden kitarariffien soundivyörylle ei voi olla hymyilemättä. Se on viehättävän kotikutoinen ja nuhjuinen versio Little Richardin ja muiden alkuperäisten 50-luvun mestareiden seksikkäästä ja tyylikkäästä rock & rollista.
Tämänkin keikan arvioissa ovat jotkut onnettomat toimittajat erehtyneet puhumaan “Sonicsin svengistä”.
Paskat. Musta svengi oli esikuva, mutta kepeän liidon sijasta Sonics nylkyttää ja paukuttaa rampana parkettien linkkuveitsenä. Ja juuri siksi se on hyvä. Yhä näköjään jopa erinomainen.
Lämppärinä Flaming Sideburns oli tuttuun tapaansa ok, ilman yllätyksiä hyvässä tai pahassa.
Nosturissa oli sunnuntaina juhlatunnelma, mutta vieläkin kovempi sutina kävi keskiviikkona kun satamaan laskeutui avaruusmies.
Space Ace Frehley veti nuoren ja energisen bändinsä kanssa upean setin soolomatskuaan ja Kissiä. Huippubiisejä, joita ei Kissin keikoilla kuule.
Miehen kitarasoundi on yhä muhkea ja soolot täyttä asiaa ilman turhia tilukikkailuja.
Näitä juttuja Tommy Thayer kopioi tarkkaan nyky-Kissin keikoilla, mutta vain Ace on Space, jäljittelemätön originaali.
Neljän miehen stemmalaulut toimivat hyvin ja Acen ohella illan tähti oli laulava rumpali Scott Coogan. Hänet on nähty Suomessa aiemmin Brides Of Destructionin riveissä.
Ace on ollut pari vuotta kuivilla viinasta ja huumeista. Sen huomaa. Soitto oli tiukkaa. Ilman huojumista ja hapuilua jota nähtiin ja kuultiin kun Ace vielä otti kuppia.
Hieno keikka. Fiilistä lisäsi itselleni se, että olin paikalla ala-asteaikaisten kavereideni kanssa. Nivalan Jykän kanssa yli 25 vuotta sitten vaihdeltiin Kissiä kaseteilla.
Frehley oli perunut kiertueen aiemmat haastattelut, mutta minulle hän puhui lyhyesti ennen keikkaa. Haastattelua hankaloitti se, että Acen kuulo on vuosikymmenten rokkaamisen tuloksena erittäin huono. Hauska tapaaminen siitä huolimatta.
Kuvaajani Aarroskarin Jokke, raavas suomalainen perusmies ja ammatinsa kokenut mestari, tuhahteli paheksuntaa kun takahuoneeseen saapuessamme herra Frehley lakkaili parhaillaan kynsiään sinisiksi…
Ace Frehleyn haastattelu Katsomossa (Ace Frehley interview):
