Alkuvuoden luku-urakka oli virolaisen Jaan Krossin (1920-2007) Uppiniskaisuuden kronikka (WSOY 2003). Krossin pääteos on paksu reilun 1200 sivun järkäle ja vei meikäläiseltä iltalukemisena pari kuukautta, mutta homma kannatti.
1500-luvun Tallinnaan sijoittuva kirja oli vaikuttava, opettavainen ja pitkälle kantava lukukokemus. Päähenkilö Balthasar Russow on talonpoikainen nousukas, kronikoitsija, pappi ja kirkkoherra. Krossin taitavasti kuvaamana hän on myös ihminen haluineen ja heikkouksineen. Naistenmieskin.
Yksilön elämä rinnastuu maan vaiheisiin sotien keskellä, samoin kuin Russowin tarina rinnastuu kirjailija Krossin omaelämäkerrallisiin vaiheisiin.
Kirja kuvaa uskoa kansaan ja ihmiseen. Rakkautta.
Tallinnan kaupunki on yksi sen päähenkilöistä. Nykylukijalle on hienoa, että suuri osa tapahtumapaikoista on yhä olemassa ja Tallinnan vanhassa kaupungissa voi hengailla samoissa kadunkulmissa kuin Russow aikoinaan.
Uppiniskaisuuden kronikka ilmestyi viroksi vuosina 1970–1980 ja suomeksi vuonna 2003.
Toisenlaista historiaa tarjoaa Saxonin laulajakonkarin, Biff Byfordin omaelämäkerta Never Surrender (Or Nearly Good Looking): An Autobiography (Iron Pages Books 2007).
1951 syntynyt Peter “Biff” Byford on kokenut aitiopaikalla sekä brittihevin kulta-ajan 80-luvun alussa että huonot vuodet 80- ja 90-lukujen taitteessa. Nyt bändi elää uutta kukoistusta useamman onnistuneen levyn myötä. Saxon niputetaan usein b-luokan bändiksi, mutta 80-luvun alun albumit ovat brittihevin huippua, eivätkä tuoreimmat levyt ole hullumpia.
Biffillä riittää kiinnostavaa ja viihdyttävää juttua kirjan verran. Viinan kanssa läträämisen mies on jättänyt vähiin, mutta naisten kanssa peuhannut sitäkin enemmän.
Uran aallonpohjien, väärien valintojen ja henkilökohtaisten vastoinkäymisten keskeltä nousee kunnioitettava periksiantamattomuus. Siihen viittaa kirjan nimikin.
