Airbourne täällä taas

Airbourne

Eilinen Monster Magnet Nosturissa toimi hyvin. Paremmin kuin edellinen keikka Tavastialla. Daven ääni ja olemus eivät ole 90-luvun tasolla, mutta siitä huolimatta Monster Magnet on yhä lajinsa paras. Uuden Mastermind-levyn biisit olivat keikan parhaimmistoa, joten toisin kuin edellisen levyn kiertueella, homma ei rakennu pelkästään vanhan varaan.  

Mostereista ehditään tuskin toipua, kun päälle pukkaa kiitettävän innokas lauma ausseja.

Australian rocktoivo Airbourne soittaa huomenna Tampereella ja lauantaina Helsingissä.

Edellisen kerran bändi nähtiin maassamme maaliskuussa. Silloin blogissa kirjoiteltiin ja kommetoitiin näin

Ja tässä maaliskuussa tekemäni Airbourne-haastatteluvideo.

Blonde, Bad And Beautiful -video:

httpv://www.youtube.com/watch?v=rdWi9aC39z4

Runnin´ Wild -video, mukana Lemmy:

httpv://www.youtube.com/watch?v=2T6e_mk0O24

Google Podcasts

Listen on Google Podcasts

Kuuntele ja tilaa Spotifyssa

Apple Podcasts

Kuuntele Suplasta

Kuuntele Suplassa

Sami Ruokangas

Kirjoittaja Sami Ruokangas on musiikkifriikki; tuottaja ja toimittaja. Blogi musiikista, musiikista ja musiikista. Sarjakuvista, kitaroista, kirjoista, elokuvista, lumilaudoista, televisiosta, netistä, levyistä, drinkeistä, blogeista, junista ja lentokoneista. Populaarikulttuuria ja miehen elämää.

Kategoriat

Sami Ruokangas Written by:

4 Comments

  1. JuKe
    17.11.2010

    Mites Airbourne jyräsi?

    Ajelin eilen aamulla duuniin ja pysähdyin punaisiin valoihin risteykseen. Iso täysperävaunurekka ajoi risteyksen yli ja katsoin sen jälkimmäistä valkeaa perävaunua. Sen kylkeen valtatie oli matkalla maalannut sattuman pensselillä lumesta ja sohjosta loistavan maiseman kuusimetsästä lumimyrskyssä. Olisipa saanut napattua kuvan siitä, olisi saanut hienon julisteen. Niin sitä vaan on taidetta kaikkialla kun älyää katsella ympärärilleen.
    Taidanpa polkaista pystyyn projektin, jossa ajelelen ympäri suomea valkealla rekalla eri keliolosuhteissa ja kuvaan perävaunujen kyljet aina aika ajoin. Niissä on esillä highway song. Sehän olisi Jackson Pollockin hengessä tehtyä abstraktia autoexpressionismia. Ha-haa, olisiko se uusi tyylisuunta?

    Ja eipä sitten muuta täältä savon mailta kuin, että varokaa myrskyä, kun menette yksin metsään.

    • Sami Ruokangas
      17.11.2010

      Hyvin Airbourne jyräsi Juke. Bändi sen kun kehittyy. Esityksen energia on niin kova, että iloinen mieli tarttuu katsojaan pitkäksi aikaa.

  2. JuKe
    17.11.2010

    Kylläpä siinäkin on bändi, joka ”pitäisi” nähdä. Alkaa vaan olla näköjään omalla kohdalla niin, että monesti jää käteen vain se ”pitäisi” eikä elämässä koskaan ”pitäisi” olla niin, vaan toiveet ja haaveet on konkretisoitava eläviksi. Tehdä, lähteä, luoda , nähdä eikä tuijotella tyhjään sillipurkkiin kotipöydän äärellä.

  3. Sami Ruokangas
    17.11.2010

    Juu, kyllä kannatta mennä Airbournen voimistavan energian äärelle, mikäli mahdollista.

    Näinhän se on, hyvä on tehdä ja toteuttaa, mutta välillä haave voi olla saada tuijotella sillipurkkia rauhassa kotona 😉

Comments are closed.