Terve taas teille, blogini lukijat!
Tuli vähän lomailtua poissa netin ja blogien ääreltä. Meistä nykyihmisistä harva malttaa olla lomallakaan poissa netin, twittereiden ja facebookien ääreltä. Ainakin siltä tuntuu omaa kaveripiiriäni ajatellessa.
Itselleni netti on niin paljon työkalu, että lomalla tekee mieli olla erossa siitä. Varpaat järvessä, kirja kädessä. Tai kitara sylissä.
Saa sitä näköjään hyvin aikansa kulumaan ilman töitäkin.
Keväällä täällä pohdittiin ennakkoon uusinta Bob Dylanin levyä. Nyt sitä on tullut kuunneltua sen verran paljon, että kokonaiskuvaksi on muodostunut tämä: Together Through Life on kolmea tasokasta edeltäjäänsä kehnompi välityö.
Hiukan huvittuneena olen seurannut sitä, kuinka varauksetta maailman media on tätäkin levyä hehkuttanut. Hommassa alkaa olla keisarin uusien vaatteiden makua. Vanhaa mestaria ei kukaan tohdi kritisoida.
Omaan makuuni levyn sinällään leppoisten bluessovitusten ongelma kiteytyy Los Lobos -jäsen David Hidalgon haitariin. Sen säästeliäämpi käyttö olis tuonut levyyn vaihtelua. Nyt alkaa tökkiä. Huuliharppu, piano ja kitara ovat oikeat soittimet bluesiin eli kuriin se saakutin hanuri!
En ole nähnyt kriitikoiden mainitsevan sitä, että Dylan laittaa levyllä jälleen kerran härskisti omiin nimiinsä vanhoja bluesbiisejä. Esimerkiksi avausraita Beyond Here Lies Nothin on Otis Rushin umpituttu All Your Love. Uusilla sanoilla tietty. Niitä Dylan on tehnyt Grateful Dead -sanoittaja Robert Hunterin kanssa.
My Wife´s Home Town on puolestaan Willie Dixonin klassikko I Just Want To Make Love To You, Dylanin ja Hunterin sanoilla. Se on jo niin tuttu sävel, että Dylanin on ollut pakko merkata yhdeksi tekijäksi Willie Dixon!
Aina voi hurskastella että varkaudet ovat osa bluesin ja rockin perinettä. Niinhän ne ovat, mutta tyylitön ei tarvitse rosvotessaan olla. Maksoihan se Led Zeppelinkin vastaavista ”lainoista” korvauksia samaiselle Willie Dixonille.
Bob-sedällä olisi varaa antaa kunnia oikeille tekijöille ja plagioinnin sijasta paljastaa lainausten lähteet.
voisko joku kertoa mulle, mikä siinä Dylanissa ihmisiä viehättää…meitsi kun ei ole tähän päivään mennessä löytäny siitä sitä jotain, tosin myönnettäköön etten aktiivisesti ole etsinytkään, mutta kyllähän Dylania aika monesta tuutista tulee, joten väkisinkin jonkinverran kuulee…
Onks tää makuasia juttu, vai enkö vaan sitten tajuu…
p.s. hyvät meikit…
Sama juttu, en ole muutaman vuosikymmenen yrittämisellä löytänyt Dylanin syvintä olemusta. Sanoitukset ovat parempia kuin sävellykset, esiintyminen aika kehnoa. Makuasia varmaan.
Love & hate oli hyvä levy bändin takia, kaks viimestä aika löysää kurnutusta. Kai ne alkupään jutut oli niin aikaan sidottuja että ei tämmönen nelikymppinen tajua.
Laulaa se ei oo osannu ikinä ja jotenkin yökkii se alkupään näsäviisas & pikkuvanha poeetta. Silleen läpinäkyvää koko älyily, huvittavaakin.
kiitos, toi sidoksissa aikaan-vaihtoehto osuisi tämänkin nelikymppisen mielestä oikeaan…ainakin osasyy lienee siinä.
Sanoitusosasto on meikäläiselle perusrockin/-heavyn ystävälle ollut aina vähän toissijaista, laulu on meitsille lähinnä ollut yksi ”instrumentti” muoden joukossa ja sanoitukset on jääny taka-alalle (varsinkaan kun meikäläisen lukioenglannilla sanoituksista puolet menee hilseen yli). Toki meikäläisen kaltaiselle, ehkäpä hieman teinisielulle, on pudonnu sanoitukset rock-kliseisiin liittyen, eli tää perinteinen sex+drugs+rock n’ roll meininki, ja ainahan kuulostaa hienolta laulajan välihuuto tyyliin: ”Fuck You” tai jotain…aatelkaa vaikka GNR biisiä Welcome to the Jungle…where the girls are pretty…etc…voiko hienompaa rokkimeininkiä sanoitusten osalta olla, v%&¤n kliseistä, mut mitä sitten…meitsi diggaa.
Et loppujen lopuks taitaa vaan olla niin etten vaa tajuu tota dylan-osastoa ja taidan vaan luovuttaa ymmärtämisen yrittämisen…
Dylan on kuitenkin plagiaattien ohella säveltänyt ”muutaman” ikivihreän, joista itselleni kolahtaa ehkä eniten ”All along the watchtower”, tosin Jimi Hendrixin versiona. Harvinainen esimerkki siitä, kuinka lainaversio menee ohi alkuperäisestä. Dylan-friikiksi en tunnustaudu, vaikka nuo 3 edellistä levyä, sekä 3:n levyn kokiksen omistankin.
”..where the girls are pretty…” on muuten pätkä Paradise Citystä, jonka Gunnarit ”löysivät” Black Sabbathilta (vuoden 1983 ”Born again”- lätyskältä löytyvä ”Zero the hero” omaa aivan saman pääriffin).
Gunnaritkin ovat coveroineet Dylania –> ”Knockin´on heaven´s door”.
Hyvää kesän jatkoa, musiikkifriikit!
Moi!
Herrat, herrat. Maailmassa ei olisi Neil Youngeja ja Bruce Springsteenejä, eikä oikeastaan ketään muitakaan, jotka kirjoittaisivat mielenkiintoiseen tekstiin pohjautuvaa musiikkia ilman Dylania. Pidittepä hänesta tai ette, teistä kukaan ei voi kiistää sitä tosiasiaa, että Bob Dylan on maailman kautta aikain merkittävin laulaja-lauluntekijä kaikki musiikkigenret huomioiden. Mitä tulee Samin tekstiin Dylanin plagiaattisyytöksistä, niin hänen väitteensä ovat nykypäivinä lähes naurettavia. Dylan on omissa radio-ohjelmissaan tehnyt tasan tarkkaan tiettäväksi, mistä hänen kappaleittensa alkuperät ovat lähtöisin, toisin kuin esim Samin mainitsemat Led Zeppelin – hemmot, jotka tappiin saakka pitivät kiinni oikeuksistaan Willie Dixonin luomiin biiseihin pelkästä rahanahneudesta. Ja mitä tulee All Your Loven alkuperään, niin eiköhän Otis Rushkin pöllinyt kyseisen teoksen Jody Williamsilta lähes kokonaisuudessaan mustien mestarien parhaita perinteitä vaalien.
Kaitsu
Näin viisikymppisenä ukonrahjuksena voin tunnustautua pitkäaikaiseksi Dylan-faniksi. Alkuvuosina Dylanin diggaaminen oli tietysti paljolti osoitus halusta kuulua sen ajan kapinallisiin, mutta kyllä mies vuosien varrella on tehnyt huikean määrän hyvää musiikkiakin.
Tätä tuoreinta albumia ennen olin viimeksi ostanut Dylanin Hurricane-älpyn, jota tulee vieläkin kuunneltua melkoisen usein. Nimibiisin lisäksi siltä löytyy monta helmeä, kuten One More Cup of Coffee.
Dylanin uusin on mielestäni yllättävän kovatasoinen rutistus ja miehen iän karheuttama ääni sopii levyn tunnelmaan erinomaisesti. Sovitukset ja sounditkin ovat mielestäni onnistuneet, eikä edes se haitari särähdä minun korvaani. Ehdottomasti yksi vuoden suosikkijulkaisujani tähän mennessä.
Kiitoksia kaikille kommenteista näin lomien jälkeen!
Hienoa Kaitsu, odotinkin että joku bongaa Jody Williamsin, eli häneltähän Dylan riffinsä pöllii, siis Otis Rushin kautta.
Jody Williams on nykyään sangen katkera tuosta varkaudesta. Rushin lisäksihän häneltä vei musaa Bo Diddley.
Ymmärrän että pidät väitteitäni naurettavina. Olen kuitenkin sitä mieltä että Dylan saa ”messiaana” erityiskohtelua. Kun Led Zeppelin tai euroviisuedustajamme Waldo´s People varastaa tahallaan tai vahingossa osia biiseistä, nousee kohu.
Dylanille sen sijaan kaikki tuntuu olevan sallittua vaikka hänellä olisi varaa tunnustaa lähteet myös levyjen kansissa eikä vain radio-ohjelmissaan.
bob dylan on outoja puhuva outdated läskimooses