Vielä tunnelmia Ruotsista

Lyhyet yöunet ovat jatkuneet duunia puskiessa Helsingissä. Ajatuksissa pyörii vieläkin Sweden Rock. Mahtava musiikki ja mukavat ihmiset.

Metallican olen menossa Helsingissä katsomaan sekä sunnuntaina että maanantaina, ovathan mukana myös Lamb Of God ja Mastodon. Mastodonia pääsen haastattelemaankin sunnuntaina. Linkki haastikseen löytyy täältä viimeistään maanantaina.

Ensi kesänä on vuorossa yksi kaikkien aikojen kovimmista, AC/DC. Kolmesti olen nähnyt Youngin veljekset ja kumppanit aiemminkin ja ilolla odotan tätä neljättä kertaa.

Tässä vielä linkit muutamiin viime bloggauksen jälkeen julkaistuihin Sweden Rock -haastatteluihin:

Festarikonkari Tero Pekka Rissakosken haastattelu

The Outlawsin Henry Paul ja Monte Yoho

Twisted Sister

Tiedotuspäällikkö Martin Forssman kertoo festivaalista

Marillionin haastattelu kokonaisuudessaan

Eräs blogini lukija kyseli facebook-viestillä, mikä olisi kiteytys tästä vuodesta Sweden Rockissa. Mitkä olivat huonot / huiput? Oliko vuosi hyvä vai huono?

No hyvä ilman muuta. Varsinaisia pettymyksiä ei Lita Fordia lukuun ottamatta kohdalle osunut, samaan aikaan kun bändejä soittaa viidellä lavalla ja aina voi valita parhaan tai ainakin vähiten huonon aktin.

Motörheadin olen nähnyt reilusti yli 20 kertaa ja tämänkertaista vetoa voi pitää rutiinikeikkana, josta tosin katsoin vain noin puolet ja painelin seuraamaan ilahduttavasti parantunutta Johnny Winteriä.

Winterin ja Lemmyn ohella ainoa paha kahden hyvän päällekkäisyys oli Riotin osuminen päällekkäin Blackfootin kanssa. Valitettavasti Riot jäi nyt väliin. Blackfoot on sen verran rakas bändi, että vaikka olen nähnyt sen kahdesti aiemminkin, en malttanut lähteä kesken loistavan keikan tsekkaamaan Riotia.

Kahdeksan kertaa Sweden Rockin kokeneena minulle on vahvistunut näkemys, että festarin paras lava on vasta kolmanneksi suurin, Sweden Stage. Sekin vetää kymmeniä tuhansia ihmisiä tarvittaessa, mutta mahdollistaa intiimin, klubimaisen tunnelman. Tänä vuonna siellä soittivat mm. The Outlaws, UFO, Over The Rainbow, Tank, The Tubes ja Johnny Winter.

Aiempina vuosina nauttimaani Sweden Stagen ainutlaatuista tunnelmaa ovat luoneet mm. Cactus, Thin Lizzy, Manfred Mann´s Earth Band, Nazareth, Point Blank, Derringer ja Montrose. 

Hyvän bändin aikana Sweden Stagen seutu on maailman paras paikka.

Kansaa eli meitä musiikinystäviä on paikalla paljon, mutta bändit näkee halutessaan läheltä, soundit ovat poikkeuksetta täydelliset ja halutessaan olutta tai muuta juotavaa saa nopeasti ja jonottamatta. Lavan edestä voi siis poistua oluen hakuun ja palata paikalleen siten, että reisuun kuluu vain muutama minuutti.

Tämän vuoden henkilökohtaiset huiput olivat The Outlaws, UFO, Blackfoot, Marillion ja Journey.