Juosta lynkyttelin tuossa iltalenkillä. Siinä Heurekan pihassa lymyilevien muovisten dinosaurusten kohdalla tuli mieleen Lee Aaron. Hänhän se lauleli heviä jo 80-luvun alussa, aikana jolloin Tarja Turuset ja kumppanit olivat vielä pikkuvauvoja. Kanadalainen Lee Aaron on edelläkävijä, alkuperäinen metallikuningatar, joka ansaitsee kunnioittavan lierihatunnoston. 80-luvulla luin englantilaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia hevilehtiä. Girlschoolin ohella Lee oli ainoita naisia noilla sivuilla. Lehtien kuvissa Lee oli minun teinisilmissäni lumoavan nätti ja söpö. Ulkonäköä ja Aaronin…
Kategoria: Blues
Kahtakymmentä vuottaan juhliva Sweden Rock käynnistyi jo keskiviikkona. Avauspäivänä olisi soittanut mm. suomalaissyntyisen Georg Dolivon vetämä Rhino Bucket, mutta väliin jäi, sillä matkustimme Sölvesborgiin vasta torstaina. Lensimme Kööpenhaminaan ja siitä vuokra-autolla sillan yli Ruotsiin. Saavuimme hotellilla käytyämme alueelle vasta iltapäivällä, joten missasimme suomalaisen Ozin ja Duff McKaganin. Oz näytti olevan suosittu akti, ainakin jos päättelee festariyleisössä näkyneiden Oz-paitojen määrästä. Oz on juuri tehnyt uuden levyn, tuottajanaan Hellacoptersin Nicke Andersson. Ozin studiokokoonpassa…
Kymmenes Sweden Rock on takana. Elävänä selvittiin, vaikka samalla juhlittiin Pöllölaakson huippukuvaajan, Blombergin Akin synttäreitä. Ja kivaa oli. Töissä pitää sen verran kiirettä, että yksityiskohtainen puiminen jää myöhemmäksi. Tässä kuitenkin ensimmäiset tunnelmat. Kohokohtakeikkoja: The Cult, Jason & The Scorchers, Down, Clutch, Styx, Thin Lizzy ja Saxon. Sää oli parempi kuin parina viime vuonna. Ei sellaista hellettä kuin samaan aikaan Suomessa, muttei sadettakaan. Hyvä festarikeli. Ei liian kuuma tai märkä. Torstaina…
Iltalehti julkaisi nettisivuillaan heti tuoreeltaan Claptonin konsertin jälkeen jutun joka oli täyttä tuubaa. Sitä jo käsiteltiinki edellisen bloggaukseni kommenteissa. Toisin kuin Iltis väitti, aika moni meistä yleisössä tunnisti Claptonin biisit. Ja hyviä olivat. Bluesia, jossa Clapton on parhaimmillaan. Ehkä Iltalehden toimittaja kuuluu siihen porukkaan, jonka mielestä konsertista olisi tehnyt hyvän “Hello Finland” -huutelu, Claptonin yritys puhua hassunhauskasti ulkomaalaisittain suomea ja Tears in Heaven. Onneksi näin ei ollut. Jos pitää bluesista…
Melkoisen kova on tämän viikon musiikkitarjonta Helsingissä. Tänään soittavat sekä Clapton että Whitesnake. Keskiviikkona Tavastialla vetelee Mr.Big. Tästä tulee jo kolmas peräkkäinen Claptonin Erkkiä käsittelevä bloggaus, mutta tulkoot. Tuli nääs vielä viime sunnuntain Lontoon keikasta mieleen sen tyylikäs vähäeleisyys. Saa nähdä puheleeko Clapton Suomessa enemmän, mutta Lontoossa esiintyminen toi mieleen Joe Perryn biisin Let The Music Do The Talking. Clapton oli hyvällä tuulella ja naureskeli bändin kanssa. Biisien väleissä ei…
Eric Clapton soittaa maanantaina Helsingissä. Enpä taida ennen sitä ehtiä toipua viime sunnuntain Clapton / Winwood -keikasta, Lontoon Royal Albert Hallissa. Niin siisti elämys, etteivät sanat riitä kertomaan. Clapton on parhaimmillaan kun hänellä on rinnallaan Steve Winwoodin tasoinen sparraaja. Ja biiseinä Blind Faith -materiaalia, tai esim. sunnuntaina kuultu puolituntinen Voodoo Chile. Näitä ei Claptonin omilla keikoilla kuulla. Ei turvallisia hittejä tyyliin Tears in Heaven, vaan aitoa jammailua, kitara- ja kosketinsooloja…