Iltalehti julkaisi nettisivuillaan heti tuoreeltaan Claptonin konsertin jälkeen jutun joka oli täyttä tuubaa. Sitä jo käsiteltiinki edellisen bloggaukseni kommenteissa. Toisin kuin Iltis väitti, aika moni meistä yleisössä tunnisti Claptonin biisit. Ja hyviä olivat. Bluesia, jossa Clapton on parhaimmillaan. Ehkä Iltalehden toimittaja kuuluu siihen porukkaan, jonka mielestä konsertista olisi tehnyt hyvän “Hello Finland” -huutelu, Claptonin yritys puhua hassunhauskasti ulkomaalaisittain suomea ja Tears in Heaven. Onneksi näin ei ollut. Jos pitää bluesista…
Kategoria: Hevi
Melkoisen kova on tämän viikon musiikkitarjonta Helsingissä. Tänään soittavat sekä Clapton että Whitesnake. Keskiviikkona Tavastialla vetelee Mr.Big. Tästä tulee jo kolmas peräkkäinen Claptonin Erkkiä käsittelevä bloggaus, mutta tulkoot. Tuli nääs vielä viime sunnuntain Lontoon keikasta mieleen sen tyylikäs vähäeleisyys. Saa nähdä puheleeko Clapton Suomessa enemmän, mutta Lontoossa esiintyminen toi mieleen Joe Perryn biisin Let The Music Do The Talking. Clapton oli hyvällä tuulella ja naureskeli bändin kanssa. Biisien väleissä ei…
Eric Clapton soittaa maanantaina Helsingissä. Enpä taida ennen sitä ehtiä toipua viime sunnuntain Clapton / Winwood -keikasta, Lontoon Royal Albert Hallissa. Niin siisti elämys, etteivät sanat riitä kertomaan. Clapton on parhaimmillaan kun hänellä on rinnallaan Steve Winwoodin tasoinen sparraaja. Ja biiseinä Blind Faith -materiaalia, tai esim. sunnuntaina kuultu puolituntinen Voodoo Chile. Näitä ei Claptonin omilla keikoilla kuulla. Ei turvallisia hittejä tyyliin Tears in Heaven, vaan aitoa jammailua, kitara- ja kosketinsooloja…
Eric Clapton on parhaillaan kiertueella. 6.6. se ulottuu Helsinkiin. Tähänastisten keikkojen yhdeksi kohokohdaksi ovat paikalla olleet nostaneet Claptonin tulkinnan Gary Mooren hitistä Still Got The Blues. Netistä löytyvien taltiointien perusteella se on kaunis kunnianosoitus alkuvuodesta menehtyneelle kitaristille. Clapton ja Moore ovat tyyleiltään erilaisia kitaristeja. Jopa niin pitkälle, että Claptonin kunnianosoitus on yllättävä. Kumpikin on kuitenkin bluesin sanansaattaja, omista lähtökohdistaan. Heitä yhdistävät myös bluesmiehille ominaiset päihdeongelmat. Clapton on ne voittanut. Moore ei ehtinyt,…
Viikonloppu pukkaa päälle. Minäpoika muistelen silti vielä mukavaa viime viikonloppua. Suomen maailmanmestaruuteen huipentuneen hyvän fiiliksen käynnisti lätkävoitto Venäjästä, jota todistin Itäkeskuksen Bohemiassa. Pelin päälle esiintyi Reckless Love. En ole bändiä aiemmin nähnyt lavalla, mutta nyt oli pakko jo tsekata. Sen verran moni kaveri on tästä puhunut, varsinkin Englannissa. Siellä Reckless Loven edustama kasarisoundi ja melodinen AOR, Journey, Foreigner ja kumppanit, ovat polttavinta hottia tällä hetkellä. Mainio brittibändi Jettblack kiersi Englannissa…
Whitesnaken tuorein, Forevermore, oli meikäläiselle pienoinen pettymys. En diggaa niin paljon kuin edellistä, Good To Be Bad. Tästä Forevermore-arvosteluuni. Sen sijaan pettymys ei ollut Rolling Stones -viini, jota sain nauttia vapun tienoilla Lontoossa. Kalifornialainen Napa Valley Satisfaction oli erinomainen punkku. Vuosikertaa 2007. Ehdottomasti parempaa kuin täällä blogissa aiemmin tsekkailtu Motörhead-viini. Oli kyllä myös kalliimpaa. Soholaisessa tuontiviinakaupassa oli ainetta yksi pullo jäljellä, hintaan 45 puntaa (51,65 euroa). Hintansa väärti laatuviini. Kuninkaallisia…