Eilen Helsingissä soitti Deftones, pitkästä aikaa Suomessa. Tänään sama kapakka, Circus, on näyttämönä Primal Screamin keikalle. Lämppärinä soittaa Little Barrie, erittäin kiinnostava trio sekin.
Deftonesin eilinen setti kuuluu kuluvan vuoden parhaisiin keikkoihin. Levyilläkin vakuuttava kauniin ja ruman, herkän ja raskaan yhdistely toimii lavalla vielä levyjäkin paremmin.
Laulaja Chino Morenon ääni on komea ja laaja-alainen, miehen vaihdellessa puhtaasta herkistelystä rujoon ärjyntään.
Deftonesin sointi on moneen lajitoveriin verrattuna kiitettävän monipuolinen. Tiukan ja raskaan riffittelyn lomassa maalaillaan kauniita melodioita ja harmonioita. Bändin soitto- ja soundibalanssi toimi hyvin läpi volyymi- ja tyylimuutosten.
Riehakas yleisö moshasi pitissä, hyppeli lavalta ja surffasi toistensa käsillä, mutta myös jo seuraavassa hetkessä keinui tanssibiittien tahdissa. Tätä ei usein metallikeikoilla näe.
Antaumuksella musiikissa uineen ja sukellelleen yleisön sekoitti lopullisesti se kun Children Of Bodomin Alexi Laiho ilmestyi vierailemaan kitaristina yhden biisin ajaksi.
Kuva eilisestä Instagramissa.
Tänään Primal Scream soittaa Screamadelica-levynsä kokonaan. Se on aikansa klassikko, ja kiinnostavaa kuulla, vaikka itselleni rakkaampi Primal Scream -levy onkin Give Out But Don´t Give Up.
Kuten maanantaina Teemalla nähdyssä Screamadelica-dokumentissa todettiin, levy toi yhteen kitararockin ja dj:t tanssibiitteineen. Sikäli Deftonesissa ja Primal Screamissa on paljon samaa. Lavalla häärii dj läppärinsä takana ja kansa tanssii, kitaroitakaan unohtamatta.
