Ken Folletin Taivaan pilarit piti otteessaan loppuun saakka, aivan kuten ystävät täällä blogissa lupasivatkin. Täytyy lukea myös juuri suomeksi ilmestynyt jatko-osa Maailma vailla loppua (WSOY 2008).
Loppuviikolla työmatkalla Porissa luin – kirjastosta hävettävän monta viikkoa sitten lainatun – Paul Sussmanin kirjan Temppelin salaisuus (WSOY 2005). Mainio poliittinen ja historiallinen trilleri. Jerusalemiin ja Kairoon sijoittuva dekkarijännäri. Fiksusti kirjoitettua viihdettä. Vetävän palapelijuonen rivien välissä suvaitsevaisuuden ja rauhan sanoma. Eri uskontojen ja kansallisuuksien välille.
Tänään olen lukenut kirjakaupan alennuslaarista eurolla nappaamaani kirjaa. Edy Poppyn: Anatomia. Monotonia. (Otava 2007).
Lontoossa ja Ranskassa asustellut ja mm. Marilyn Mansonin kanssa hengaillut norjalaiskirjailija (s. 1975) on haastatteluissa sanonut uskovansa ns. vapaaseen suhteeseen. Sellaisesta suhteesta kertoo erotica noir -lajiin luokiteltu kirjakin. Seksin kuvausta kiinnostavampaa on Poppyn taidokas tapa rakentaa tarinaa ja kuvata tapahtumapaikkaa Lontoota. Itsellenikin rakasta kaupunkia.
Tarina kulkee rinnakkain sekä itse kirjassa että sen sisällä kirjailijapäähenkilö Vårin kirjoittamassa samannimisessä kirjassa. Dialogi on välillä täysin epäuskottavaa, mutta olkoot. Euron kirjassa.
Tuo Tukholmasta ostamani Bullens Pilsner Korv -nakkipurkin kännykällä räpsäisty kuva ei liity mihinkään. Onpahan vaan super cool -kulttuurituote, johon kiteytyy ruotsalaisuus. Suolaiset ja rasvaiset säilykenakit tosiaan vaativat seurakseen sitä pilsneriä.
Viimeaikain keikoista ehdin kuuntelemaan Disturbed– ja Randy Crawford – Joe Sample – Steve Gadd -konsertit.
Erilaiset keikat peräkkäisinä iltoina. Molemmissa hieno tunnelma ja diggasin molempia. Tavallaan pidän juuri siitä että voi kuunnella sunnuntaina hyvää heviä maanantaina souljazzia. Helsingin nykyisessä tarjonnassa se onnistuu mainiosti. Huomenna tsekkaan Monster Magnetin, vaikka näin sen kesällä Lontoossakin.
Parasta musiikkia nyt:
Amon Amarth: Twilight of the Thunder God
Trivium: Shogun
Randy Crawford: The Very Best Of
Molly Hatchet: Take No Prisoners
Molly Hatchet: Beatin´the Odds
Eikös se mene loogisesti näin:
juon olutta, koska syön suolaisia makkaroita ja käyn vieraissa, koska kannatan vapaata suhdetta (tosin vaimo ei tiedä)!
Tuossa nakkipurkissahan on mtv:n poliittisen blogin päämies Setä Arkadian kuva. Äijällä on siis brändituote markkinoilla sveamamman kainalossa. Sininen, keltainen ja oranssi loistavassa balanssissa ja sisältö ei mitään toivohuttua eikä unelmamössöä vaan napsakoita jörtiköitä.
Kyllä julkisuudesta on hyötyä.
Kiitos avautumisesta Perus-Petteri.
Totta, nakkipurkin mies saattaisi olla Setä Arkadia iäkkäämpänä.
Vapaan suhteen oot kyllä ymmärtänyt väärin. Idea on että vaimo ja mies tietävät toistensa touhuista. Mutta kukin tyylillään.
Sitähän se on monen elämä, makkaraa vieraissa. Toiset meistä oon “vapaampia” kuin toiset.