Ruotsalainen ystäväni Janette kutsui viime viikolla Tukholmaan. Olisi ollut Guitar Hero World Tour -pelin julkaisujuhlat. Hanoi Rocks soitti ja muutenkin mukavaa meininkiä. En valitettavasti ehtinyt paikalle. Kiinnostunut olisin kyllä ollut. World Tour -versio pelistä kiinnostaa. Olen pelannnut 12-vuotiaan kaverini kanssa paljon Guitar Heron Aerosmith– ja Legends Of Rock -versioita.
Kilpailevan valmistajan Rock Band on vielä kokeilematta, mutta sitä on moni kehunut.
Pelit ovat hyvin tehtyjä ja niissä on erinomaista klassista rockia. Aerosmith-peli esim. sisältää nimikkobändin lisäksi mm. The Kinksin, Cheap Trickin, The Clashin, Lenny Kravitzin ja Mott The Hooplen kappaleita. Muista kitarasankaripelin versioista löytyy mm. The Eaglesin ja Allman Brothersin musiikkia.
Pelibisnes on niin suurta, ettei ihme että Def Leppardin kaltaiset bändit ovat julkaiseet uutta musiikkia peleissä ennen kuin levyllä. Aluksi peleissä kuultiin cover-versioita klassikoista, nyt lähes pelkästään originaaleja.
Pelit ovat hyvä tapa tutustua rockin historiaan. 12-vuotias kaverini on löytänyt niiden kautta mm. Foghatin, Alice Cooperin, Lynyrd Skynyrdin, Guns N´ Rosesin ja edellä jo mainittujen Cheap Trickin sekä Aerosmithin musiikin. Hienoa! Vanhan rokkarin sydäntä lämmittää kun pikkujätkät joraavat Foghatin Slow Ride -boogien tahtiin.
Guns N´ Rosesin musaa on ollut peleissä jo aiemmin ja lauantaina ilmestyvän Chinese Democracy -levyn uusi biisi Better päätyi konsolipeliin sekin.
Uusi albumi tuli tänään ilmaisesti kuunneltavaksi bändin MySpace-sivulla. En itse ole ehtinyt kuunnella kunnolla kuin nimibiisin ja tuon Better-raidan. Pidän kuulemastani. Kaveripiirissäni ja sen facebook -viesteissä levy on kuitenkin päivän mittaan haukuttu lyttyyn.
Selvähän se, ettei 15-vuoden aikana kasautuneita odotuksia mikään täytä. Kaikkia levy kuitenkin kiinnnostaa ja mylläkkä sen ympärillä on suurempi kuin takuuvarman uuden AC/DC:n tai yllättävän hyvän Metallican.
Itse olen viime vuodet ollut huomattavasti kiinnostuneempi Slashin ja muiden Velvet Revolver -ukkojen tekemisistä kuin Axl Rosen ikuisuusprojektista. Silti levy kiinnostaa kovasti. Täytyy kuunnella netistä huomenna.
Viime viikolla en päässyt Tukholmaan, mutta huomenna pääsen. Viikonlopun rocktarjonta kaupungissa on hyvä. Kaksi komeaa levyä tehnyt, nuori ja nälkäinen Black Stone Cherry soittaa huomenna Klubbenilla. Lauantaina Sweden Rockin Kick Offin huipentaa southern rockin klassikko Blackfoot.
Pitkään hekuttamani, Jeff Beckin Ronnie Scott´s -klubilla vuosi sitten taltioitu levykin on ilmestynyt, mutten ole ehtinyt paneutua. Niin hyvään musiikkiin pitää keskittyä rauhassa ja ajan kanssa.
Hah-haa! Launtaina ilmestyi Kitarasankari meidänkin lastenhuoneeseen ja Missisippi Queen, School´s Out, Barracuda etc alkoivat soida. Katselin vielä vierestä, mutta vakaa päätös on, että kohta astun kitarajumalan mustiin nahkahousuihin ja annan skeban liekehtiä. Kyllähän se on joka jannun unelma tiluttaa niin helvetisti.
ahoi, ostin uuden GNR levyn ja parin kuuntelukerran jälkeen oli fiilis, että ei oikein osannut sanoa pitääkö vaiko ei…nyt useamman kuuntelukerran jälkeen levy alkaa pudota ja itseasiassa aika lujaa vielä.
Myönnän, että odotti levyltä muuta kuin tätä, mutta n. 15 vuotta on hurahtanu ja muutos on sallittua tuossa ajassa…
Hyvä levy minun mielestä, ehdottomasti!
Kiitti kommenteista JuKe ja Jakki!
Minä tykkään kans GNR-kiekosta, vaikka onkin enemmän Axlin sooloprojekti.