Metallica siirsi toisen Latvian-keikkansa Riiasta Tallinnaan. Syynä oli heikko lipunmyynti laman painamassa Riiassa.
Tallinna myytiin tammikuussa loppuun hetkessä, kiitos osin meidän suomalaisten joita oli paikalla satoja.
Tuhkapilvestä huolimatta Metallica oli ehtinyt Oslosta ajoissa Riikaan ja sieltä sunnuntaiksi Tallinnaan. Saku-areena oli reilun 7000 hengen kapasiteetillaan kiertueen pienimpiä paikkoja. Lähes koko kentän täyttänyt lava sai “Suurhallin” tuntumaan pikkuklubilta. Jokainen katsoja alakatsomoissa ja kentällä oli vain metrien päässä bändistä.
Edellisellä Viron-keikalla Metallicaa diggaili Laululavalla noin 90 000 ihmistä, joten ero tähän tilaan korostui.
Biisilista ei tarjonnut yllätyksiä ja intiimin tunnelman lisäksi illan jujuksi nousi bändin tiukkuus. Metallica oli hyvässä vedossa viime vuonna Helsingin Areenassakin, mutta tiiviin kiertämisen seurauksena se tuntui nyt olevan entistäkin tarkemmin voimansa kanavoiva hevikone. Bändi uransa huipulla, lavalla parempana kuin koskaan.
Lars Ulrichia ei ole yleensä voinut kehua tarkaksi rumpaliksi, mutta tällä kertaa hänenkään soitossaan ei ollut ihmeempää moitittavaa. Julman hyvä bändi, joka etenkin tuoreimman Death Magnetic -levynsä kappaleissa intoutui liitämään liekeissä.
Ranskalainen Gojira soitti kiinnostavaa ja persoonallista musiikkia, muttei tietenkään päässyt oikeuksiinsa illan avaajana. Kakkosbändi Fear Factory sai jengin paremmin mukaansa, vaikka jäikin anniltaan ranskalaisia tasapaksummaksi. Omassa sarjassaan tehokas pitkän linjan porukka tämäkin.
Suurhalli sähköistyi todella vasta kun ämyreistä alkoi kuulua ukkosen jyrähtelyä ja viimevuotiseen tapaan Saxonin Heavy Metal Thunder kertoi että Metallica aloittaa pian. Saxonin perään halli pimenikin ja Ennio Morriconen upea Ecstasy Of Gold toi illan isännät lavalle.
Musiikillisesti onnistuneen rokkijuhlan pisteitä laski outo kenttälippujärjestely. Kun kentälle kerran menit, ei sieltä enää päässyt pois ennen keikan päättymistä. Säännöllä vältettiin ylimääräiset kenttäkatsojat, mutta kentälle vangitsemisen sijaan inhimillisempää olisi ollut vaihtaa kenttäliput rannekkeisiin tai vähintäänkin kertoa asiasta kentälle meneville. En ollut ainoa asiakas jota touhu suututti.
Takkuilematta ei sujunut myöskään paitakauppa. Kaksi pientä kojua joissa yhteensä neljä hitaasti toimivaa myyjää. Reilulle seitsemälle tuhannelle asiakkaalle.
Pikku purnauksista huolimatta tästä illasta ei hevikonsertti tai bändi parane. Entisten kulta-aikojen muistelulla ratsastavien bändien keskellä on hyvä nähdä ryhmä joka on parhaimmillaan nyt.
Metallica 18.4. Saku Suurhall:
That Was Just Your Life
The End Of The Line
Harvester Of Sorrow
Ride The Lightning
Fade To Black
Broken, Beat And Scarred
Cyanide
Sad But True
The Unforgiven
All Nightmare Long
One
Master Of Puppets
Blackened
Nothing Else Matters
Enter Sandman
– – – – – – – –
Last Caress
Whiplash
Seek and Destroy
Mielellään olisin lukenut enemmänkin tuosta Gojiran keikasta kun onnistuin yhtyeen edellisen vierailun Suomessa missaamaan. Jäikö settilistasta mitään mielikuvaa?
Terve Sami.
Tunnustan etten ole vielä kuullut yhtään kokonaista levyä Gojiraa, enkä osaa kertoa settilistasta. Kuulemieni biisien ja tuon Tallinnan keikan perusteella aion hommata bändin levyjä ja tutustua tarkemmin.
Paikoin tuli livenä mieleen Mastodon.
Mistähän levystä kannattaa aloittaa? Uusimmasta?
Koskaan en ole nähnyt Metallicalta huonoa keikkaa, joten uskon nämä hehkutukset! Varmasti saadaan ukot taas Suomeen 2-3 vuoden sisällä.
Koska aika kultaa myös Metallica-muistot, vahvimpana omassa mielessäni on Oulunkylä 1.6. 1993. Toisaalta, viime kesänä Hartwallilla oli vähintään yhtä hieno ilta.
Metallica ei enää tee hyviä levyjä. Vahvoja, yksittäisiä ralleja putkahtaa kyllä usein, ja mikäpä niitä on ripotellessa vanhojen klassikoiden väleihin – niin kuin näköjään tuolla Tallinnassakin!
Kyllä Metallica taitaa hyvien levyjen teon vieläkin. Itse olen sitä mieltä, että bändin jok’ikinen levy on vähintäänkin erittäin hyvä. Metallican huonot biisit jää omasta mielestäni niin harvaan, että ne voi laskea kahden kämmenen sormilla.
Terve Nakke
Olen samaa mieltä, Death Magnetic on hyvä levy. St. Anger oli outo, mutta muuten koko tuotanto on sangen tasokas.
Kahta uusinta Gojira levytystä voi suositella varauksetta. Kahdella ensimmäisellä puolestaan haetaan ehkä vielä hieman sitä omaa tyyliä, vaikka hyviä biisejä löytyy näiltäkin. Kokonaisuuksina eivät kuitenkaan yllä uusimpien tasolle. Tuorein tuotos on kuitenkin mielestäni selvästi paras.
Sami ja Nakke: itse en just tuosta St. Angerista tykännyt ollenkaan. Myöskään ReLoad ei iskenyt enää mulle. Sen verran on tosin aukko sivistyksessä, että uutta levyä en ole kuullut, mutta uudet radiosinkut ovat kuulostaneet hyviltä.
Gojirasta en tiedä sanoa mitään…
Ostin tuoreimman Gojiran (The Way Of All Flesh) lauantaina. On hyvä, neljä kertaa olen jo kuunnellut. Ovelaa musaa, paljon tässä on samaa kuin Mastodonissa.
Kannattaa Ilkka tsekata Death Magnetic. Hyvä levy. Metallican paluu oikealle ladulle.