Porissa ollaan kolmatta päivää. Töissä SuomiAreenalla.
Kirjoittelen tätä Antinkadulla, Porin kaupungin tiloissa. Areena kun on Porin kaupungin ja MTV3:n yhteinen hanke, vahvistettuna koko joukolla muita yhteistyökumppaneita.
Seinän takana soi jazz, jonkun festivaaliesiintyjän treenatessa tulevaa keikkaansa varten.
Muualla en ole kolmen päivän aikana vielä jazzia ehtinyt kuuntelemaankaan. Maanantai-iltana ihmettelimme Radio Novassa työkentelevän kaverin kanssa meininkiä Ravintolalaiva Charlottan terassilla. Kansa tanssi letkassa dirlandaata Kai Hyttisen sävelin ja dj. Jaban yllyttämänä.
Totesin kaverille, etä todistamme juuri jazzin syvintä olemusta. Karnevaalimeininkiä ja vaikea uskoa olevansa Porissa. Maanantai-iltana.
Pori Jazziin mahtuu tänäkin vuonna musiikkitarjonnan laajuudesta huolimatta ja juuri sen vuoksi paljon kiinnostavia nimiä. Sly & The Family Stone, Elvis Costello & Allen Toussaint, Steely Dan, John Scofield & John Medeski, Blood, Sweat & Tears ja The Brand New Heavies, muutaman itselleni päällimmäisen nimen mainitakseni.
Sly & The Family Stone kuuluu suuriin nuoruuteni suosikeihin. Vähän kuin Puistobluesissa esiintyneen Johnny Winterin, myös keulakuva Slyn esiintymiskunnosta liikkuu huolestuttavia huhuja. Joka tapauksessa mies ja bändi on kiinnostavaa nähdä. Sikäli mikäli he nyt oikeasti Suomeen saapuvat.
Slyn kappale If You Want Me To Stay on maailman parhaita biisejä. Red Hot Chili Peppersin cover on vain varjo alkuperäisestä. Slyn maaninen laulusuoritus biisissä kolahtaa aina vaan.
Poria edeltänyt musiikkikesä on ollut uskomaton. The Who ylitti odotukset ja oli upea keikka. Pete Townshendin oikean käden kitaratyöskentelyä oli erittäin coolia seurata. Tarkkaa ja energistä soittoa.
Hyvä oli myös Aerosmith. Soitti kolme eri biisiä kuin Sweden Rockissa. Ja sekä Whon että Aerosmithin lämppäreinä soittaneet suomalaiset olivat hyviä nekin. Los Bastardos ja Havana Black.
Viime sunnuntaina Metallica ylitti sekin odotukset. Soitto oli tarkempaa kuin viime kesänä Tallinnassa tai edellisellä Suomen keikalla, Stadionilla 2004. Tuolloin sekä Lars Ulrichin rumpufilleissä että Kirk Hammettin kitarasooloissa oli kuultavissa kesäterää ja virheitä. Tällä kertaa bändi oli tiukka ja tehokas hevikone, jonka soitossa oli riemua.
The Memory Remains, …And Justice For All ja Am I Evil? olivat biisilistan pienoisia “yllätyksiä” jotka oli kiva kuulla.
Stadionin järjestelyissä jokin mätti ja jonotus oli syvältä. Toivottavasti tästä mokailusta on järjsetäjien taholla otettu oppia ennen Rolling Stones elokuista keikkaa. Sehän se huipentaa kaikkien aikojen rokkikesän. Ai niin, soittaahan vielä myös Status Quo Tampereella 24.7.
The Whon ja Metallican konserteissa oli muuten nastaa sekin, että molemmat saa ostettua itseleen levyinä netistä. Metallica myy jokaisen keikkansa sivuillaan live-levynä. Whon keikka maksoi 44 taalaa pakettina jossa on musiikki kahdella cd:llä ja neljällä kameralla kuvattu DVD. Rahat menevät bändin valitsemiin hyvätekeväisyyskohteisiin.
Nyt kohti Porin toria ja aitoa porilaista. Sinapilla ja sipulilla.
Ps. tsekatkaa Sweden Rock -juttuun päivitetyt haastatteluvideot: Gov´t Mule, Journey, Kreator jne.
Parasta musaa nyt:
Foghat: Rock And Roll Outlaws
Velvet Revolver: Libertad
Status Quo: In The Search Of The Fourth Chord (syyskuussa julkaistavan uuden levyn miksaamaton promoversio)
The Who: Who´s Next
Allen Toussaint: Southern Nights
Metallica: ReLoad
Gov´t Mule: Déjà Voodoo
