Ozzy Osbourne yllätti Turussa

Ruisrockiin menin Canned Heatin vuoksi. Herrojen veto perjantain alkuillassa olikin yllättävän hyvä. Going Up The Country sai sekä nuoret että vanhat liikuttavan innostuneeseen kesäbiletykseen, yhteislauluun ja tanssiin. Telttaa parempi esiintymispaikka bändille olisi ollut joku ulkolavoista.

Päivän yllättäjä oli kuitenkin Ozzy. Minulla ei ollut hänen suhteensa minkäänlaisia odotuksia. 2007 keikka Helsingin Areenassa oli katastrofaalisen huono. Tuolloin Ozzy köpötteli sekavana lavalla ja yritti tavata biisien sanoja monitorista, pysymättä perässä. Väsynyttä ja kiusallisen huonoa karaokea, klassikoiden raiskausta.

Ruisrockissa vuodesta 1971 käynyt konkari Olli Pellikka varoitteli, että Ruissalosta kaupunkiin kulkeva vesibussi ruuhkaantuu ja festarialueelta kannattaa lähteä ennen viimeisen bändin (eli Ozzyn) loppua. 2007 fiasko mielessäni aioin katsoa vain alkua Ozzyn keikasta ja sen jälkeen lähteä kohti bussia.

Toisin kävi. Ozzy pamautti keikan käyntiin Bark At The Moonilla, kymmenen minuuttia etuajassa, viittä yli puolenyön. Jo ensimmäisen biisin aikana kävi selväksi, että Ozzy on kunnossa. Tämä oli koettava loppuun saakka.

Olen nähnyt Ozzyn neljä kertaa aiemmin livenä, kolmesti Black Sabbathin kanssa ja kerran soolona. Koskaan aiemmin hän ei ole ollut yhtä hyvässä vedossa kuin nyt Ruisrockissa, ei edes vuoden 1998 Provinssirockissa. Ilmeisesti syynä parantumiseen on se, että Ozzy on ollut raittiina vuodesta 2007. (Raittius alkoi tuon surullisen Areena-keikan jälkeen, myöhemmin samana vuonna).

Laihtunut mies lauloi hyvin, esiintyen hyväntuulisesti ja aiempaa skarpimmin. Myös uusi bändi toimi. Rooliltaan liiankin dominoivaksi muodostuneen kitaristi Zakk Wylden vaihtaminen Gus G:hen (mm. Firewind) on hyvä ratkaisu. Samoin Faith No More -rumpali Mike Bordinin vaihto Tommy Clufetosiin (mm. Rob Zombie, Alice Cooper, Ted Nugent) on tehnyt bändille hyvää. Bassossa on Blasko ja koskettimissa (Rickin poika) Adam Wakeman.

Wylde on G:tä persoonallisempi kitaristi, mutta nykyinen bändi hoiti Ruisrock-keikan huomattavasti tiukemmin ja professionaalimmin kuin 2007 soitossaan sekoillut Wylde/Bordin -kokoonpano.

Facebook-kommenttien perusteella yksi jos toinen Ozzy-fani kuunteli Mr. Crowley -klassikon kyynel silmässä. Ilon kyynel, nähdessään Ozzyn hyvässä vedossa. Uskottavuutensa tv-sarjassa, huonoilla keikoilla ja kehnoilla cover-levyillä menettänyt Pimeyden Prinssi saa Ruisrockin myötä paljon anteeksi.

Fairies Wear Boots on huippuvalinta Sabbath-tuotannosta. Mutta keikan parasta antia olivat silti The Ultimate Sin -albumin biisit Shot In The Dark ja Killer Of Giants. Mahtavaa! The Ultimate Sin on komeine melodioineen Ozzyn uran aliarvostettu helmi. Itselleni ja monelle muulle rakas levy.

Viime syksynä Ozzy oli Lontoossa HMV-kaupassa tapaamassa faneja ja jakamassa nimikirjoituksia kirjaansa. Itse en Mott The Hoople -keikan vuoksi ehtinyt paikalle, mutta kaverini (MTV3:n SuomiAreena -tuottaja) Esa Nieminen pääsi. Esan todistuksen perusteella Ozzy oli paljon The Osbournes-sarjassa nähtyä sekoilijaa skarpimpi ja muisteli sujuvasti 90-luvun Sabbath-keikkaa Seinäjoella.

Kunnon kohentumisesta kertoo myös Ozzyn uusin levy Scream. Se on rutkasti parempi kuin edellinen, Black Rain.

Olin siis kuullut huhuja Ozzyn toipumisesta, mutta Ruisrock oli silti valtava positiivinen yllätys.

Ruisrockin biisilista:

1. Bark at the Moon
2. Let Me Hear You Scream
3. Mr. Crowley
4. I Don’t Know
5. Fairies Wear Boots
6. Suicide Solution
7. Shot In The Dark
8. Rat Salad / kitarasoolo
9. Rat Salad / rumpusoolo
10. Iron Man
11. I Don’t Want to Change the World
12. Killer Of Giants
13. Crazy Train

1. Paranoid