Lontoosta ja vapusta on vähitellen selvitty.
Lontoo huokaili ennätyksellisessä lämpöaallossa. Kun vapunaattona palasimme Suomeen, lämmintä Lontoossa oli 24 ja Helsingissä 4.
Lämmön lisäksi reissusta tekivät ikimuistoisen hyvät bändit. Illan Wembley Areenalla avannut Thin Lizzy oli hyvä. Styx loistava ja Deep Purple erinomainen. Styxin melodinen hard rock toimi täysillä. Voi hiisi niitä stemmalauluja. Deep Purplen setissä The Battle Rages On ja Into The Fire olivat herkkua. Gillan lauloi paremmin kuin pitkään aikaan. Ääni kantoi falsetissakin. Toukokuun keikoille Suomessa kannattaa mennä.
Backstagella keikan jälkeen tavattiin illan esiintyjien lisäksi Iron Maidenin kitaristi Janick Gers. Hänhän soittaa Gillanin äskettäin uudelleen julkaistulla Double Trouble -levyllä. Siitä lisää pian levyarviopalstalla.
The Wildhearts oli KOKO-klubin lavalla uskomaton energiapläjäys. Yleisö pogosi ja surffasi toistensa päällä rajummin kuin millään aiemmin kokemallani keikalla. Slayer jää toiseksi.
Pari perusjannua jatkoi riehumista vielä Camdenista keskustaan menneessä metrossa, naurattaen touhullaan muita matkustajia. Pogoamisen huumassa tyyppi humautti kaveriaan nyrkillä silmäkulmaan. Tällin saanut opasti ystävällisesti ettei pidä löydä silmään – koska se sattuu – vaan keskelle otsaa! Näillä ohjeilla jatkettiin.
Mukanani Englannissa oli Maikkarin kuvaaja ja kaverini Aki Blomberg. Hän lähti vapun jälkeen Afrikkaan, mutta laitan kuvia Lontoosta tänne heti kun niitä Akilta saan.
Englannin juomista mieleen jäi hotellin lähikaupasta ostettu halpa jäänenstomainen Bacardin mustikkabreezer, 0,75 litran pullosta. Hirveää matskua, mutta juotiinhan se kun ostettu oli. Perinteinen englantilaisten puutarhureiden ja kotirouvien turmio Pimm´s & Lemonade oli ässä helteisen kaupungin terasseilla nautittuna. James Pimmin ginipohjainen keksintö vuodelta 1859 toimii yhä niin hyvin, että sitä piti tuoda pullot Suomeenkin. Alkostahan tätä ei käsittääkseni saa.
Pimm´sin ohella asiansa ajoi erinomaisesti Wildhearts-keikalla energiajuoma Pussy, vodkalla terästetynä. Tarjoilija suositteli paremman makuiseksi kuin Red Bull. Paikkansa piti.
Suunnittelimme jo Akin kanssa YouTubelle kännykkävideota, jossa esittelen mielijuomiani tyyliin ”My favourite drinks are Pimm´s and Pussy”. Video jäi tekemättä kun Pussy-tölkki unohtui klubille.
Helsingissä vietettiin sitten koleaa vappua seurueessa johon kuuluivat mm. samainen Aki ja Poudan Pekka Maikkarista. Tulipahan käytyä aattona ekaa kertaa Rock Townissa. Ok paikka.
Vapun suosikkidrinkki oli itselleni Absolutely Fabulous -tv-sarjasta tuttu Veuve & Bourbon. Eli shamppanjalasiin neljä senttiä Jim Beam -viskiä pohjalle ja lasi täyteen shamppanjaa. Sarjan leidithän juovat tätä aamuisin töihin lähtiessään! Karua. Viski nousee päähän samppiksen kuplilla kelluen.
Muu seurue irvisteli maistaessaan, mutta minä nautin. Kaverini Jussi viritteli aikoinaan halpisversiota kuoharista ja skottiviskistä. Ei toiminut yhtään. Kuohari ja Jägermeister sen sijaan vähän paremmin.
Lisää Lontoosta, kuvia ja haastattelua myöhemmin täällä, paremmalla ajalla. Wildheartsin uuden levyn (nimeltään ytimekkäästi The Wildhearts) ostin lentokentältä ja se on superhyvä. Englannissa noussut listoillekin, eikä ihme.
Nämä mainitsemasi juomat kuten ginipohjainen keksintö Pimm`s ja Veuve&Bourbon nostavat mieleeni (hyvä ettei myös vatsasta suuhuni) erään unohtamasi ja aikoinaan esittelemäsi klassikon Bogman. Tuota Edenin nektaria olit nauttinut keskieuroopassa jossakin katukahvilassa kahvin kera ja tunnelma oli kohonnut entistä korkeammalle kuin käsikello-orkesterin keikalla. Jep, sittenpä kainuun maisemissa illan hämärtyessä pitkän ja liikunnallisen päivän päätteeksi me muut ryhdyimme myös vihkiytymään tämän kuningasjuoman saloihin. ”Kun pontikan on kerran juonut, niin ei sitä tarvitse enää oksentaa takaisin pulloon ja laittaa myyntiin”, taisi olla ensimmäiset kommentit Bogmasta. Mutta kuten asiaan kuuluu, ei sekään pullo jäänyt juomatta. Grappa taitaa olla ainoa, jota jäi tähteeksi, sitä nyt ei juo edes heinäkenkä lappalainen. Niin, ja Pimm´s ja Veuve&Bourbon toimivat viime syksynä mallikkaasti Jyväskylässä, muistikampa putosi sohvan alle jo alkuillasta, nuo drinkit eivät kuitenkaan kuulu suosikkilistalleni, mutta kaikkea pitää kokeilla….
Terve JuKe
Tuo muistelemasi ”Bogma” on amsterdamilaista vanhaa geneveriä, hollantilaista viljaviinaa.
Pikasilmäys Wikipediaan kertoo:
”Lääketieteen professori Franciscus de la Boë Sylvius on jo 1600-luvulla käyttänyt geneverin tapaisia alkoholipitoisia yrttijuomia lääkityksenä.”
Genever on yksi niistä salaperäisistä juomista jotka maistuvat hyvälle paikanpäällä kotimaassaan (Hollannissa, oluen kyytipoikana, ei kahvin kanssa niinkään), mutta vähemmän hyvälle Suomeen tuotuna ja ilman oikeata miljöötä.
Näinhän se on, että esim. Guinness on ihan eri tavaraa Dublinissa juotuna kuin vantaalaispubin hanasta.
Kiitos JuKe kommenteista, mitkä sitten ovat niitä suosikkilistallesi kuuluvia drinkkejä kun nyt mainitut eivät ole? Kommentteja JuKelta ja muilta.