Raaka voima hukassa

Iggyn ja The Stoogesin Raw Power on yksi suosikkilevyjäni. Jossain Rolling Stonesin Exile On Main Streetin, Motörheadin Overkillin ja Deep Purplen Machine Headin rinnalla.

Iggy Pop miksasi Raw Powerin uudelleen vuonna 1996. Uusi versio on ruvelle ruuvattuine volyymeineen kiinnostava, muttei vedä vertoja David Bowien alkuperäiselle miksaukselle lokakuulta 1972. On synti ja häpeä, että ainoa tällä hetkellä virallisesti saatavilla oleva versio levystä on tuo Iggyn uusi miksaus. Brittipunkin kehitykselle oleellisen tärkeä alkuperäinen levy on vaikeasti hankittavissa. Netissä cd- tai mp3-kauppiaat tarjoavat uutta miksausta tai eivät edes tiedä kumpi versio on kyseessä.

Onnea niille joilla on vanha vinyyli tai vuotta 1997 edeltävä cd. Minulla on vinyylikin, mutta reissumiehenä ja laiskana vinyylinkäyttäjänä halusin myös vanhan cd-version. Löysin sen viime vuonna Lontoon Sohon nuhjuisesta divarista. Vapiseva narkkarin oloinen levykauppias mutisi kaupat tehtyämme ettei olisi myynyt levyä neljällä punnalla jos olisi huomannut että kyseessä on Iggyn modernisoinnilta säästynyt versio. 

Sama tilanne on myös Stonesin Exilen kohdalla. Tällä hetkellä ainoa virallisesti saatavilla oleva versio on Virginin vuoden 1994 uusi masterointi. Valitettavasti sitä huomattavasti paremmalta kuulostaa vuoden 1999 epävirallinen julkaisu Main Street Revisited, jonka lähteenä on ollut Virgin-versiota huolellisemmin masteroitu japanilainen Atlantic / Toshiba -vinyylipainos.

Ja Motörheadin Overkillin Castle-firman cd-versio ei sekään perustu alkuperäisnauhoihin. Niinpä uudelleenmasteroitukin soundi on kehno verrattuna Bronze-merkin alkuperäiseen vinyyliin.

Ainoa kunnolla hoidettu cd-julkaisu tästä suosikkilevyjeni klassikonipusta on Deep Purplen Machine Head.  EMI:n vuonna 1997 julkaisemalla 25-vuotisjuhlapainoksella on sekä vaihtoehtoisia kitarasooloja sisältävä uusi miksaus että alkuperäisnauhojen uudelleen masterointu versio.