Sweden Rock, päivä 1

Taas ollaan Sölvesborgissa, Norjen kalastajakylässä Ruotsissa. Populaa on paikalla noin 33 000 per päivä. Jälleen kerran festari on loppuunmyyty.

Olen täällä kehdeksatta kertaa peräkkäin. Musiikkianti on tuttuun tapaan tasokasta, mutta ilma ensimmäistä kertaa kolea ja sadekuurojen täplittämä.

Saavuimme tv-kuvaaja Aki Blombergin ja still-kuvaaja Vesa Heilalan kanssa torstaina. Keskiviikon Uriah Heep ja Amon Amarth jäivät näkemättä, muttei harmita kun molemmat on nähty monta kertaa aiemmin.

Torstain bändeistä kovin juttu oli The Outlaws. Legendaarinen southern-bändi yhdistää (Suomessa eilen soittaneen) Eaglesin tyyliset lauluharmoniat ja Allman Brothersin kitaramelodiat vastustamattomalla tavalla. Alkuperäisistä jäsenistä mukana ovat rumpali Monte Yoho ja laulaja-kitaristi Henry Paul.

Etukäteen arvelutti se, kuinka Outlaws pärjää ilman Hughie Thomassonia. Henry Paul kuitenkin täytti aukon moitteetta. Viiden laulajan stemmat olivat harvinaisen komeita. Ja kitaransoitto se vasta vakuuttava olikin, niin kuin southern rockissa kuuluu.

The Outlaws on nykykokoonpanossan vähintäänkin samantasoinen akti kuin äskettäin Suomessa nähty Lynyrd Skynyrdin kokoonpano.

Green Grass & Hide Tides on yksi kaikkien aikojen southern-biiseistä, enkä ollut yleisössä ainoa jonka silmissä oli sen soidessa kyyneleitä.

Haastattelin Outlawsia ja tässäpä linkki haastatteluvideoon.

Yli 40 vuotta toiminut ZZ Top on menettänyt parhaan potkunsa, mutta keikka oli silti positiivinen yllätys. Viimeisimmällä live-DVD:llään partaukot heiluvat melko huonolla hapella, mutta täällä energisemmin. Muddy Watersin Catfish Blues ja Jimi Hendrixin Foxy Lady olivat kivat cover-yllätykset. Dusty Hillin kirkasääninen laulanta oli reippaampaa kuultavaa kuin Billy Gibbonsin kähinä.

The Tubes oli oma hauska itsensä, vauhdikas ja epävireinen. Ennen kaikkea viihdyttävä.

Over The Rainbow koostuu Rainbown entisistä muusikoista ja Ritchie Blackmoren sakemannipojasta Jürgenistä. Bändi oli yllättävä yleisömenestys vetäen kolmoslavalle kymmeniä tuhansia. Järjestäjiltä oli virhearvio laittaa samaan aikaan Hammerfall kakkoslavalle, joka olisi ollut oikea paikka Rainbow-biiseille.

Joe Lynn Turnerin ääni on karhea, mutta kantoi hyvin sekä Dion aikaisissa biiseissä että hänen oman kautensa hiteissä. Bändi ei hieman yllättäen keskity Turnerin vuosiin vaan Turner tulkitsi sekä Dion Stargazerin että Graham Bonnetin hitin All Night Long ja Since You´ve Been Gone. Tulipa Doogie Whitenkin aikaista materiaali, Wolf To The Moon.

Jürgen ei ole isänsä veroinen mestari, mutta soittaa samalla tyylillä ja muistuttaa ulkoisestikin Miestä mustissa. Oikea Rainbow tämä ei ole, mutta korvikkeista paras.

Twisted Sister päätti päivän juhlistamalla 25-vuotiasta Stay Hungry –albumiaan. Bändille tyypillisen raivokkaassa ja hauskassa setissä Stay Hungry kuultiin kokonaan ja sen päälle aimo liuta muuta matskua, mm.  roisi räkäpunkversio Rolling Stones-biisistä It´s Only Rock & Roll. Sama biisi aloitti Twisted Sisterin suosion Englannissa 1982, bändin esitettyä sen televisiossa Motörheadin Lemmyn ja Robbon seurassa.

Katso Twisted Sisterin haastattelu.