Torstai Svedurokissa oli jo taattua laatua, josta nautin nyt seitsemättä kertaa. Helle, pilvetön taivas, ihmisiä kaikkialta maailmasta, kaikki hyvällä tuulella. Ja sitä erinomaista musiikkia.
Eilen kehumani Bonafide pääsi päälavalle paikkaamaan peruuntunutta Sebastian Bachia. Skid Row -laulajan lento oli myöhässä ja keikka jäi väliin. Ensimmäinen peruuntuminen muuten seitsemänä Sweden Rock -vuotenani. Bonafide korvasi vahingon ja vahvisti keskiviikkoisen havainnon: mainio bändi.
Coheed & Cambria osaa yhdistää teknisen taitavuuden ja tarttuvat biisit. New Yorkissa asustelevan bändin progessa on heviä, jazzia, hard rockia ja mieleenpainuvia melodioita. Taustalaulajattaret vahvistivat hyvin kertosäkeitä. Iron Maidenin The Trooper oli ovela cover-valinta keskellä omaa matskua.
Festarin nettisivuilta löytyy muuten Sweden Rock TV, josta näkee livenä kemujen tapahtumia, pressitilaisuuksia ja muuta.
Päivän bluesannista vastasi ahkera Suomessa kävijä, texasilainen Omar & The Howlers. Omarin kitaratemput ravisteluineen ja nyrkiniskuineen kitaran runkoon ovat aina yhtä vakuuttavia.
Derringerin keikalla tehtiin rockhistoriaa. Bändi soitti yhdessä ensimmäistä kertaa 32 vuoteen! Rick Derringer (kitara ja laulu), Danny Johnson (kitara ja laulu), Vinny Appice (rummut) ja Kenny Aaronson (basso) nauttivat paluusta lavalle ja kyllä nautti yleisökin. Kokeneet konkarit vetivät tanakat versiot Johnny Winterinkin versioina suomalaisille tutuista klassiokoista Still Alive And Well ja Rock And Roll Hoochie Koo. Keikan päätti hauskasti The McCoysin listaykköshitti vuodelta 1965, Hang On Sloopy Sillä levyllä soitti aikoinaan 17-vuotias Rick Derringer.
Tanskalainen Volbeat on kovassa nosteessa. Elvis-heviä. Olen nähnyt bändin nyt kahdesti, enkä ole täysin vakuuttunut vielä täällä Ruotsissa näkemästäni ja kuulemastanikaan. Hyvää mättöä, muttei toisaalta mitään mitä Metallica tai Danzig eivät olisi jo aiemmin tehneet paremmin.
Disturbed sylki heviään raivokkaasti, mutta jäi meikäläiseltä huonolle huomiolle Judas Priest -haastattelun vuoksi. Priestin kitaristit KK Downing ja Glenn Tipton sekä laulaja Rob Halford olivat tiistaisesta Hesan keikasta yhä innoissaan. Kiertueen avauskonsertti Suomessa oli ollut miehille voitto vaikeuksien kautta. Bändin kiertuemanageri oli hukassa ja päivä täynnä teknisiä ongelmia. Kun vaikeuksista selvittiin lavalla oli erityisen hyvä fiilis ja senhän huomasi yleisössäkin.
Priest oli hyvä myös täällä. Sama setti kuin Helsingissä, pari biisiä uudelta Nostradamukselta ja muuten klassista metalliherkkua. Judas Priest on alansa mestari, kymmenien tuhansien nuorempien bändien jäljittelemä lajin luoja. Joku viisas on sanonut, että Black Sabbath on heviä ja Judas Priest metallia. Maailman parasta.
Julkaisen Priestin haastattelun videona nettiin maanantaina. Linkki löytyy sitten myös täältä blogista.
Electric Light Orchestra soitti ennen Priestiä hevin keskellä mukavasti keventävän setin melodisia klassikoita. Kaikille tutut hitit tanssittivat meitä auringon laskiessa meren rannalla. Omassa seurueessani jorasi suomipoikien rinnalla brittejä, jenkkejä, norjalaisia ja toki svedujakin. Tämän vuoden pukeutumishitti näyttää olevan yläosaton look sekä miehillä että naisilla. Osa on vetäissyt ylävartalon asusteeksi roudarinteipistä ristit nännien peitoksi.
Judas Priest oli tällä kertaa Helsingissä parempi kuin edellisellä kerralla muutama vuosi sitten. Hyvä show, hyvät biisit.
Vanhat ukot jaksavat vetää hyvällä meiningillä.
Nättejä naisia tuolla Sweden Rockissa.
Kiitos Jaakko kommenteista.
Priest oli tosiaan hyvä Suomessa. Ruotsissa oli sama setti, mutta suurempi yleisö.