Tom Petty ei pettänyt Globenissa

Tom Petty and The Heartbreakers oli Tukholman Globenissa sitä mitä uskalsi odottaakin. Yksi kaikkien aikojen parhaista rockbändeistä.

Heartbreakersin yhteissoundi on mielenkiintoinen. Bändi on samanaikaisesti rento ja “laid back”, rohkeasti jammaileva ja tiukka, kurinalainen. Moinen rajojen ja sääntöjen sisäinen vapaus ja heittäytymisrohkeus saavutetaan vain kymmenien vuosien yhteissoitolla.

Livenä nähtynä ja kuultuna The Heartbreakersissa on taikaa, joka ei levylle tai DVD:lle tallennu. Lavabändin yhteistyön karsimaa. Improvisaation ainutkertaisuutta. Kommunikaatiota yleisön kanssa.

Kun hidas blues Good Enough pamahti soimaan, peli oli viimeistään selvä. Sanoin kuvaamatonta fiilistä. Hetkiä joita kokee kerran elämässään. Mike Campbell kitaroi tunteella ja upealla Jimmy Page -tyylin Les Paul -soundilla. Voiton varmisti seuraavana ruotsalaismaapallon sisäilmoille kajahtanut Fleetwood Mac -cover Oh Well.

Jimmy Pagesta muistutti myös Mojo-levyn I Should Have Known It, joka oli silkkaa Zeppeliniä.

13-minuuttinen It´s Good to Be King oli paras biisistä missään kuulemani versio, mukaanlukien kaikki näkemäni ja kuulemani livetaltioinnit. Koskettavaa. Julmaa. Rohkeaa. Rock-kitaraa kauneimmillaan.

Muita huippuja olivat Refugee ja oma ykkössuosikkini Pettyn tuotannosta, Mary Jane´s Last Dance.

Petty-faneja pyöri myös hotellini aamupalalla seuraavana aamuna. Tampereella syntynyt, mutta pohjoisruotsalaistunut Eeva kertoi luvanneensa ystävilleen ettei itke konsertissa. Kahdesti oli lupaus mennyt rikki. En ihmettele Eevaa.

Jos jotain negatiivista etsimällä etsii huippuhyvään, sitä on setin mitta. Keikka kesti tasan kaksi tuntia. Näin harvoin Euroopassa esiintyvä bändi saisi soittaa pidempään. Vaikka väliajan kanssa, jolleivät muuten jaksa. Helppohan tuollaista on tietysti yleisönä mankua, kaksi tuntia on ikämiehiltä jo hyvä rutistus. Joka tapauksessa lyhyeltä tuntui parituntinen näin huiman bändin seurassa. Lisää jäi janoamaan.

Heartbreakersin viimeisimmän studiolevyn, bluesvaikutteisen Mojon biisit olivat keikan parhaimmistoa. Niitä tosin kuultiin vain kaksi. Enemmänkin olisi mielellään kuullut.

Don’t Come Around Here No More ei kasarisoundeineen kuulu omiin Petty-suosikkeihini. Syntikkalätke järkytti nytkin keskellä juurevaa rockia. Toisaalta loppua kohden biisi muuttui rouheitten kitarasoolojen myötä hyväksi. Tämän tilalla olisi silti voinut tulla vaikka I Need To Know tai tällä kiertueella usein kuultu blues I´m A Man.

Nämä valitukset ovat silti vain pieniä mutinoita. Täyden kympin keikka, jonka muistan koko loppuikäni.

12 000 hengen yleisöllä Globen oli loppuunmyyty, totta kai. Parhaat paikat oli myyty faneille Pettyn nettisivujen kautta. Parempi näin kuin firmojen vipeille.

Pallon muodossaan Globen on akustiikaltaan ja tunnelmaltaan kotimaisia areenoitamme parempi paikka.

Tom Petty & The Heartbreakers, Stockholm, Ericcson Globe 2012:

Listen to Her Heart
You Wreck Me
I Won’t Back Down
Here Comes My Girl
Handle with Care
Good Enough
Oh Well
Something Big
Don’t Come Around Here No More
Free Fallin’
It’s Good To Be King
Something Good Coming
Learning to Fly
Yer So Bad
I Shoulda Known It
Refugee
Runnin’ Down A Dream

ENCORE:
Mary Jane
American Girl

Tunnelma välittyy tuhnuisina kännykkätaltiointeinakin.
Refugee:
httpv://www.youtube.com/watch?v=2C-kJhVuuDY

Oh Well:
httpv://www.youtube.com/watch?v=eBVXwLls3Ss