Brittiklassikko UFO esiintyy sunnuntaina Helsingin Nosturissa, maanantaina Tampereen Pakkahuoneella ja tiistaina Turun Kårenilla. Edellisen kerran bändi soitti Suomessa Tavastialla 2.12. 1997. Tuolloin kitaristina oli Michael Schenker. Nyt ei enää ole, mutta bluesmiehenä sanon, ettei haittaa. Kitaristi Vinnie Moore on kolmella levyllä ja useilla kiertueilla kotiutunut hyvin UFO:n nykyiseen bluesimpaan tyyliin. Teknisestä taitavuudestaan huolimatta Moore välttää ylisoittamisen. Tyylitajua riittää ja slide soi kikkailematta. UFO on tärkeä linkki brittibluesin kehityksessä uuden aallon heviksi.…
Kategoria: Blues
Tässä vielä viime postissa hehkuttamani hieno Robin Trower Bandin Berliinin keikka kuvina. Kuvaajana Aki Blomberg. 350 henkeä vetävällä Quasimodo-klubilla on muuten esiintynyt mm. Prince, jonka Suomeen tulo taitaa olla ikuinen uutisankka.
Tällä viikolla toteutui yksi haave. Näin Berliinissä Robin Trowerin ja bändinsä keikan. Mikä parasta, paikka oli legendaarinen, vain 350 henkeä vetävä jazzklubi, Quasimodo. Lontoossa 1945 syntynyt Trower on koko uransa ajan jäänyt Hendrix-vertailun varjoon. Trowerin tyyli on toki paljon velkaa Hendrixille, mutta siinä on paljon muutakin. Trower yhdistelee persoonallisesti bluesia, R&B:tä, soulia ja psykedeliaa. Hän on jäänyt kulttinimeksi, mutta moni kitaristi ja musiikkiharrastaja arvostaa Trowerin Hendrix-tyylin kehittäjänä vähintään yhtä korkealle…
Pori Jazzin parhaaseen antiin lukeutui Cyril Neville, 13 Tribe-bändeineen. Torstain keikka Otava Factoryssa oli hyvä, vaikka paikan soundi olikin kamala. Lavasta kauempaa kuunneltuna bändin rikas rytmiikka sekoittui nyanssittomaksi puuroksi. Toivottavasti tilanne on ollut toinen Helsingin Birdland-klubilla, jolla en ole vielä ehtinyt vierailla. Neville soitti siellä lauantaina. Nevillen musiikissa on The Metersin funkia, gospelia ja bluesia. Miehen Brand New Blues -levy on hyvä yhdistelmä pelkistettyä perinteistä bluesia ja modernia sanomaa poliittista…
Viikko vierähti töissä SuomiAreenassa ja Pori Jazzissa. Jazzeissa parasta antia oli tänä vuonna Jeff Beck. Se ei liene blogin lukijoille yllätys. Bändi oli osin eri kuin muuan vuosi sitten Lontoossa, Ronnie Scott´s -klubilla. Erilainen bändi, mutta yhtä hyvä kuin aiempi. Loistava keikka eilen. Ei yhtään täytebiisiä. People Get Ready, A Day In The Life… liikuttavaa musiikkia. Bändin keskinäinen ilonpito ja soittamisen riemu oli harvinaisen suurta. Tästä kulttuurisivujen juttuuni ja puolen tunnin…
httpv://www.youtube.com/watch?v=zO12vZpeITY Jeff Beck esiintyy Pori Jazzissa reilun viikon kuluttua. Sitä odotellessa tuossa yllä hieno biisi. Omistan sen pojalle joka eilen pölläytti hiekat silmilleni Vantaanjoen rannalla. Juoksin iltalenkillä rantapolulla ja vastaan tuli pari vähän toisellakymmenellä olevaa poikaa pyörineen. Kavereista toinen esitteli toiselle hienoa jarrutusta ja juuri kohdallani kurvatessaan pölläytti päälleni pilven, joka täytti silmät ja värjäsi mustan Black Sabbath -paitani harmaaksi. Ennen kuin lause “perkeleen mukulat” ehti edes mielessäni muodostua, poika…