Viime viikonloppuna levyhyllyssäni vastaan tuli brittibändi The Darkness. Moniko enää muistaa heitä? Valitettavan tyypillinen menestystarina, joka päättyi kahden mainion levyn jälkeen laulajan päihdeongelmiin ja bändin hajoamiseen. Kuuntelin pitkästä aikaa molemmat kiekot, Permission to Land ja One Way Ticket to Hell…And Back. Hyviä ovat yhä ja tätä bändiä on ollut ikävä. Pitkien levyjen rinnalta hyllystä pilkisti The Darknessin joulusingle vuodelta 2003, Christmas Time (Don´t Let The Bells End). Hauska kappale, jota…
Kategoria: Luokittelematon
Helloween soitti voimametalliaan eilen Helsingissä ja tiistaina Tampereella. Kulttuuritalo on yleensä soundien puolesta kehno paikka rockille. Nämä sakemannit saivat soundit pelaamaan kirkkaina, vaikka volyymikin oli suuri. Muutenkin keikka oli hyvä ja Helloween kovassa vedossa. Hyvien soundien ansiosta soiton tiukkuus pääsi oikeuksiinsa. Andi Deris laulaa kuin Priestin Rob Halford 80-luvulla. Lämppärinä soittanut Stratovarius ei sen sijaan meikäläiselle kolahda. Tolkin aikoina tämä Helloweenin ja Yngwie Malmsteenin suomalaisruotsalaissaksalainen yhdistelmä vielä jotenkin kiinnosti, mutta enää…
Suruviestin saavuttua yllättävän moni rakas blogini lukija on lähestynyt minua aiheesta Kari Tapio. On kysytty tunsinko häntä tai olinko tavannut. Monessa olen haastattelumikkeineni ja kitaroineni ollut mukana, mutta Kari Tapion tapasin vain muutaman kerran. En tuntenut häntä henkilökohtaisesti, mutta tapasin tuttujen muusikoiden seurassa. Kun esim. Karin levylle huuliharppua soittaneen Ahlqvistin Pepen kanssa kahvittelimme MTV:n kanttiinissa, paikalla pyörähti myös solisti itse. Ensimmäisen kerran tapasin Kari Tapion 90-luvun alussa Jyväskylässä. Mukana olivat Peer Güntin…
69 Eyes kiertää tällä hetkellä Suomea, soittaen akustisia keikkoja. Näin setin Helsingin Virgin Oilissa. Harvoin näkee hardrockin ääressä noin naisvaltaista yleisöä. HIM:in uudenvuoden sessiot sentään ovat samaa luokkaa. Moni nainen näytti tulleen akustista erikoisuutta todistamaan Suomen rajojen ulkopuolelta. Venäjältä ja Etelä-Amerikasta oli jengiä. 69 Eyesin Perfect Skin tuli mieleen katsellessa törröttäviä huulia ja silikonirintoja. Osa biiseistä toimii paremmin akustisesti, osa heikommin. Kokonaisuus meni tukevasti plussan puolelle. Meikäläiselle hyvän illan takasi…
Amerikkalaisbändi Avenged Sevenfold kävi viime viikolla toistamiseen Suomessa. Viimeksi bändi nähtiin Helsingissä ja Tampereella 2008, Iron Maidenia lämppäämässä. Esitys oli innostunut, parempi kuin edellisessä postissani käsittelemäni Disturbed. Avenged Sevenfold on nuori ja kehityskelpoinen bändi, jonka lavatasoa kohotti kieltämättä maestro Mike Portnoyn läsnäolo. Energialatinki sekä jäähallin yleisössä että bändillä oli sitä luokkaa, että tässä oli yksi parhaista kuluneena vuonna maassamme koetuista hevikeikoista. Annihilatorin, Megadethin ja Machine Headin rinnalla. Portnoyn taituruutta on…
Airbourne Tampereen Pakkahuoneella, oli kolmesta näkemästäni bändin keikasta paras. Porukka on kehittynyt hyvin vuodesta 2008, jolloin näin sen ensimmäisen kerran. Puhdasta rockin iloa ja energiaa. Airbourne esiintyy innolla, josta tarttuu yleisölle hyvä mieli pitkäksi aikaa. Ainoa miinus oli järjetön volyymi. Soittotulpat päässäkin hirvitti ja sääliksi kävi tulpattomia ystäviä. Nikkasen Terolle ja Merville, sekä Pekka Pietiläisen ohjastamalle Jyväskylän seurueelle, kiitoksia seurasta Tampereella. Maanantaina Helsingissä nähtiin Taste of Chaos -hevikiertue. Halestorm, Buckcherry, Papa Roach…