Dan Baird tunnetaan Georgia Satellites -bändistä. Sen hajottua 80- ja 90-lukujen taitteessa, hän teki pari hittilevyä omissa nimissään. Nykyään hän johtaa Dan Baird & Homemade Sin -kokoonpanoa. Rumpalina soittaa Georgia Satellitesin Mauro Magellan. Kitarassa on Jason & The Scorchersin Warner E. Hodges. Georgia Satelllites -miehistä myös basisti Keith Christopher kuului vuosia Homemade Siniin, mutta hänen sairastuttuaan ja tilalle oli otettava ruotsalaisesta Bonafide-bändistä Micke Nillson.
Dan Bairdia on usein kuvailtu alt-countryn ja cowpunkin edelläkävijäksi. Homemade Sinin levyt ovat sekä kriitikoiden että fanien rakastamia teoksia, jotka osaltaan pitävät elossa klassista Rolling Stones / Neil Young / Faces -kitararockia.
Bändin tuoreimmat julkaisut ovat kaksi Lontoossa äänitettyä live-tuplaa, sähköinen ja akustinen:
Baird oli flunssassa kun Lontoon keikat äänitettiin.
– Emme ole millään lailla akustinen bändi, mutta akustinen keikka meni yllättävän hyvin. Levystäkin tuli siten hyvä. Kyse on kai siitä että hyvä biisi on hyvä biisi ja toimii myös akustisena.
– Olin todella sairas akustisella keikalla, onneksi vähemmän seuraavana päivänä sähköisellä.
Noiden parin päivän sisällä kuolivat myös Dan Bairdin soittokaverit ja Rolling Stonesin kiertuejäsenet Bobby Keys ja Ian McLagan.
– Ian McLagan soitti urkuja ja pianoa Satelllitesin levyillä ja sai bändin nauramaan, valaisi aina huoneen siihen asutessaan. Bobby oli sairas ja hänen kuolemansa oli odotettavissa, mutta Ianin kuolema (kompastuminen ammeeseen) oli typerä onnettomuus.
– Bobbyn bändissä teimme hienoja keikkoja. Hänellä oli rankan elämäntapansa vuoksi huonoja ja hyviä päiviä. Mutta hänen kanssaan oli upea soittaa ja saada olla laulajana Jaggerin, John Lennonin ja Elviksenkin rooleissa. Bobby oli soittanut heidän kaikkien kanssa ja bändissään esitimme kaikkien kappaleita. Kunnostaan ja fiiliksistään huolimatta hänen saksofonisoolonsa olivat aina upeita.
– Täytyy muistaa, että Bobby oli mies joka täytti ammeensa samppanjalla ja ilotytöllä! Hän eli rockelämää ja kun hän joutui sairaalaan, tiesin että hän lähtee. Samoin kävi omalle isälleni.
– Näiden Rolling Stones -perheen jäsenten ja omien soittokavereiden menettäminen vetää hiljaiseksi, en tiedä mitä muuta sanoa kuin että oli kunnia saada soittaa heidän kanssaan.
Toisin kuin moni muu bändi, Homemade Sin julkaisee säännöllisesti live-tallenteita keikoistaan.
– On perusteltua julkaista live-levyjä, kun sovitukset muuttuvat, tempot muuttuvat ja kokoonpanotkin ovat muuttuneet. Olemme tehneet uusien biisien rinnalle uusia sovituksia soololevyjeni biiseistä sekä myös Georgia Satellites -materiaalista. Joten esitettävää riittää.
Mistä tulevat cover-biisit omien biisien sekaan? Millä perusteella valitsette ne?
– Joskus ne on treenattu soundcheckissä, joskus ei. Molemmat nauravat.
– Dan on hullu mies, Warner hirnuu.
Näinkö päädyitte aikoinaan soittamaan Abban Dancing Queenia? Siinä on muuten cover-versio jota kuuntelen yhä usein.
– Kyllä vaan, olen kaappi-Abba-fani, mutta se biisi on Yayhoosin (yksi Danin useista bändeistä) ohjelmistosta jonka olen halunnut pitää erillään Homemade Sinistä. Itse asiassa soitimme myös Abban Waterloota, mutta se oli kovin vaikeasti muokattavissa meille, Dan hekottaa.
– Homemade Sinin kiekko Circus Life on sikäli vielä uusi Euroopassa, että emme ole Suomessakaan vielä sen biisejä esittäneet. Teen silti jo parhaillaan uutta materiaalia. Kirjoitan kaiken aikaa biisejä ja toivon mukaan pääsemme levyttämään niitä uudeksi albumiksi kesällä. Uskon yhä perinteiseen lauluntekoon.
Warner: – Suomessa on aina ollut hienoja keikkoja. Scorchers jopa harkitsi tekevänsä live-levyn Tavastialla, mutta tuohon aikaan nauhureiden ja muun tekniikan vuoksi se oli helpompaa tehdä Nashvillessä. Myös Dan on ollut osana monta hienoa Tavastian keikkaa.
– Viimeisen Suomen vierailumme jälkeen olemme tehneet kaksi levyä, joten teitä odottaa tuntikaupalla uutta musiikkia!
Biisinteon ja keikkailun lisäksi Dan Baird on masteroinut muiden artistien levyjä, mm. skotlantilaisen Frankie Millerin, joka on Danin suursuosikki.
– Frankie Miller oli mies joka voi laulaa vaikka puhelinluetteloa ja se kuulostaa hyvältä. Totaalisen aliarvostettu mies. Ehkä hän oli hankala tyyppi tai oli jokin muu syy miksi hän jäi aina undergroundin rakastamaksi kulttihahmoksi.
Onko ollut aikoja jolloin olette ajatelleet että teidän pitäisi olla tunnetumpia?
– Olen tyytyväinen kun saan tehdä tätä työtä ja että löytyy ihmisiä jotka maksavat keikkalipun hinnan tai ostavat levymme.
Warner: – Tämä on työmme ja rakastamme sitä.
Pysyykö kiertue-elämä siedettävänä kun teette sitä 4 kuukautta vuodessa?
– Warner on kovempi ”road dog” joka voisi kiertää aina, mutta minä en. Ja olenhan vähän häntä vanhempi.
Warner: – Vain vähän. Mutta meillä on eri työ. Kitaristina on helpompaa kuin laulajana. Jos laulaja tulee sairaaksi kiertueella, se on rankkaa. Ja yleensä kun joku sairastuu, koko bussi sairastuu. Eikä paraneminen yleensä onnistu koko kiertueen aikana. Olosuhteet ovat siihen liian rankat.
– Kaltaisemme klubibändin vertailu AC/DC:n ja Rolling Stonesin tasoisiin stadionbändeihin on turhaa, vaikka moni fani sitä tekee. Ja tiedämme että meidät haluttaisiin nähdä näkyvämmillä paikoilla ja esimerkiksi lämmittelijöinä noille jättiläisille. Näin oli myös Georgia Satellitesin ja Jason & The Scorchersin kanssa, mutta sekä minä että Warner olemme tehneet bändeissämme ratkaisuja joiden seurauksena olemme siellä missä nyt olemme. Moni ajattelee että olisimme voineet toimia toisin, mutta olemme olleet rehellisiä itsellemme.
– Olemme tyytyväisiä kun nousemme lavalle ja siellä ovat soittimemme ja toimivat laitteet. Se riittää siihen että nautimme keikasta ja soitamme pitkän setin, riippumatta siitä montako ihmistä yleisössä on. Jos heitä on paljon, vuorovaikutus on erilaista kuin jos heitä on vähän, muttei välttämättä parempaa.
– Yleisön yhteispeli bändin kanssa tosiaan on erilaista klubeissa kuin stadioneilla. Ja moni rockfani nauttii musiikista mieluummin klubilla intiimiyden vuoksi. Stadionilla tilanne on toinen. Ainakin sen perusteella mitä minä siitä tiedän, soitettuani aina joskus festivaalien suurilla päälavoilla, Dan nauraa.
– Kiertueilla näemme muiden bändien keikkoja ja pysymme siten edes vähän perillä muusta rockmusiikista. Yleensä valitettavasti joudumme lähtemään festareilta nopeasti pois. Tulemme paikalle ja poistumme saman tien soitettuamme. Hard Rock Hell -festarilla olimme esim. kaiken kaikkiaan 3 tuntia.
– Onhan noilla festareilla hassuja tilanteita. Sweden Rockissa meidän jälkeemme päälavalla soitti Candlebox tai jokin vastaava (Candlemass) ja heillä oli täysi seinällinen Marshall-kaappeja lavalla, mutta kummallakin puolella lavaa vain yksi kaappi oli toimiva, Dan kertoo ja nauraa päälle Nakke Nakuttaja -naurua.
Kerron tavanneeni Quireboysin ja Blackberry Smoken tuolla festarilla. Molemmat bändit ovat Homemade Sin -faneja. Georgia Satellitesin nuoremmista perillisistä Danilla on pelkkää hyvää sanottavaa.
– Blackberry Smoke ja Quireboys ovat biisilähtöisiä bändejä kuten mekin. Niissä on kantria ja rockia sekaisin. Ne uskovat perinteiseen lauluntekoon. Aina välillä tulee uusia tuollaisia perinteisiä bändejä. Georgia Satellitesin ja Jason & The Scorchersin jälkeen tuli Black Crowes ja sitten Blues Traveler ja niin edelleen. En pidä välttämättä aina kaikista uusista ”seuraajistamme” mutta hyvä että aina tietyn ajan jälkeen uusia perinteisiä bändejä tulee pinnalle.
– Soitamme monesti festivaaleilla hevibändien keskellä, mutta olen NRBQ:n ja Ramonesin vapauttama, en niinkään synkän musiikin miehiä. NRBQ:n ja Ramonesin myötä opin että rockia voi ja tulee tehdä ilman raja-aitoja. Avoimin mielin.
Warner: – Black Sabbathin ensimmäiset levyt olivat niin synkkää kuin musiikin minulle tarvitsee olla. Minun taustani on hieman erilainen kuin Danin. Siihen kuuluu paljon kantrimusiikkia. Mutta rakastamme molemmat AC/DC:tä!
kuvat: Trudi Knight
Dan Baird & The Homemade Sin soittaa Helsingin Virgin Oil Co:ssa perjantaina.
