Tuska ja Puistoblues

Viikonloppu oli täynnä musiikkia. Perjantai ja sunnuntai Tuskassa, lauantai Puistobluesissa.

Paketin parhaisiin vetoihin kuuluivat perjantaina Exodus ja Hatebreed.

Exodus on sitä itteään, kikkailematonta thrash metalia. Slayerissä kitaratuuraajana tällä hetkellä kiertävä Gary Holt on tärkeä mies Exodukselle, mutta hänen puuttumisensa porukasta ei menoa haitannut. Pitkäaikainen Exodus-jäsenhän se on tuuraajan tuuraaja Rick Hunoltkin.

Exoduksen setin huiput ovat Bonded By Blood -klassikkolevyltä. Bändi on säännön vahvistava poikkeus. Sikäli, että sen nykykokoonpanolla uudelleen levyttämä Bonded By Blood -versio, eli Let There Be Blood, on hyvä. Yleensä klassikoiden uusiksilaittamisessa studiossa ei ole mitään järkeä.

Hatebreedin hardcorethrash kolahti meikäläiselle jo vuosia sitten, kun näin bändin ensi kertaa, jonkun isomman nimen lämppärinä. Hulvatonta energiaa ja puhdistavalla tavalla terveellisiä sanoituksia. Tämän vuotisen Tuskan huippuhetkiin kuului keikan lopulla mosh pitin kiihdyttänyt Destroy Everything. Kaunista!

Jamey Jasta on hyvä esiintyjä ja bändin nokkamies. Luulenpa että Tuskan keikka toi tasoonsa nähden Suomessa liian tuntemattomalle Hatebreedille rutkasti uusia faneja.

Megadeth oli ihan parasta Megadethia koskaan. Olen nähnyt bändin vuosien varrella useita kertoja, mutta harvoin ollut sen live-esitykseen tyytyväinen. Mustainen laulu on yleensä miksattu kuulumattomiin ja soittokin on monesti ollut löysää.

Vaan eipä ollut nyt.

Hyväntuulinen Dave Muistaine kuului hyvin ja soitto kaikessa teknisyydessään vailla löysyyttä tai toisaalta turhaa tilutustakaan. Soittopuoli pelasi jo Tuskassa 2010, mutta tuolloinkin laulu oli alhaalle miksattu.

Lauantaina käytiin Järvenpään Puistobluesissa.

Eli “Paper Boy” Reed ei tehnyt ihmeellistä vaikutusta retroilullaan. Miehen soul kyllä sopi letkeäksi taustamusiikiksi eväistä nauttimiselle ja kesälle. Tämän tasoista sinisilmäsoulia on kuitenkin maailmalla paljon, eikä Reed tarjonnut mitään erityisen mieleenpainuvaa. Vahvasta äänestään huolimatta.

Vahva on ääni yhä myös John Fogertyllä. Ja sitä oli paikalla todistamassa lähes 15 000 ihmisen yleisö. Tämä yllätti hieman, sillä eihän kyseessä ollut edes Fogertyn ainoa Suomen keikka. Sunnuntaina hän soitti Oulussa.

Fogertyn anti ei oleellisesti eronnut siitä mitä nähtiin Pori Jazzissa 2010. Hyvä bändi, paljon CCR:ää, muutama soolobiisi ja ikäisekseen huippukuntoinen Fogerty itse.

Järvenpään settiin olisin kaivannut Screamin´ Jay Hawkinsin klassikkoa I Put A Spell On You, bluesfestarilla kun oltiin. Se oli tullut oululaisten onneksi seuraavana päivänä.

Fogerty oli jälleen hyvä, mutta aiemmin hänet lavalla monta kertaa nähneille miestä itseään lainatakseni, “Deja Vu All Over Again”.

Olen ollut Puistobluesissa 21 kertaa. Ensimmäisen kerran 1991, jolloin siellä soittivat mm. John Lee Hooker, Bo Diddley ja Robert Cray (huima kattaus jälkikäteen ajatellen). Viime vuonna en ollut Jägessä, vaan samaan aikaan Sonispheressä tapaamassa ystäviä ja diggailemassa Mastodonia.

Tuo lauantainen Puistobluesin yleisömäärä oli liian suuri. 14 500 ihmistä muistutti siitä ruuhkasta, joka koettiin Lynyrd Skynyrdin aikana vuonna 1996.

Vanhankylänniemen kulkuväylät tukkeutuivat ja nurmelle levitetystä leiristä vessaan tai kahville meno oli työlästä.

Sunnuntaina jatkui Tuska.

Lamb Of Godin peruuntuminen oli ikävä tapaus, mutta onpa sen syykin aika ainutlaatuinen. Laulaja Randy Blythe on Prahassa syytettynä fanin kuolemasta. LOG:n keikalla 2010. Viimeisimpien uutisten ja 2010 kuvatun videon perusteella tapaus oli valitettava tapaturma. Fani sukeltaa itse lavalta ja Randy tönäisee tätä matkalla.

Lamb Of Godin puutetta hyvitti vanha kunnon Overkill. Samoin kuin Exodus perjantaina, Overkill aina tyylilleen uskollisena pysynyt vanhan koulukunnan hevibändi. Ja hyvässä kunnossa. Teknon ja folk-vaikutteiden keskellä Overkill oli sunnuntaille tervetullut muistutus siitä mitä hevimetalli puhtaimmillaan on.

Hatebreedin ohella oma tämänvuotinen Tuska-suosikkini oli pyhäpäivän päättänyt Ministry. Sopivasti vinksahtanutta ja kriittistä mätkettä. Tarkalta ja viihdyttävältä bändiltä, jota tuli kaivattua sen ollessa poissa.

Osa Tuska-yleisöstä kaipailee Suvilahdessa alkuperäisen festarialueen, Kaisaniemen puiston, nurmella ja puiden alla loikoilua. Tuollaista maastoa onkin kieltämättä nykyisessä alueessa vain pieni lampare alueen perällä.

Jollei menneitä muistele, Suvilahti on toimiva alue. Liian pitkiä jonotuksia ei synny, ostipa juomia tai muikkurovetta, joka oli tämänvuotisen seurueemme ravintohitti.

Jututtamani saksalainen Thomas kehui Tuskassa hyviä soundeja. Tänä vuonna se pitikin paikkansa, kaikilla bändeillä oli huippusoundit ensimmäisestä biisistä lähtien. Joitakin vuosia sitten näin oli Sweden Rockissa, ei Suomessa millään festarilla.

Destroy Everything (Download 2009):
httpv://www.youtube.com/watch?v=2h2BSv3VJ1Y