Viikonloppu meni mukavasti Lontoon kaupungissa. Hammersmith Odeonissa (Apollo, mutta kaikille vanhan polven rokkidiggareille yhä Odeon) soittivat perjantaina Masters Of Reality ja The Cult. Masters Of Reality kulki rockabillystä raskaaseen stoneriin ja Pink Floyd -melodioilla leijuvaan avaruusprogeen. Kiehtovaa musiikkia, mutta meikäläisen juttu tuona iltana oli The Cult. Bändi teki viime kesänä Porissa hyvän keikan. Nyt The Cult oli sitäkin villimmässä vedossa. Keski-iältään reilusti yli nelikymppinen yleisö intoutui tanssimaan ja riehumaan tavalla…
Rock Around The Blog Posts
Suomalaissyntyisen Georg Dolivon johtama Rhino Bucket aloitti eilen Euroopan kiertueensa Suomen osuuden. Dolivo oli eilen Helsingin Nosturissa iloista veikkoa, päästyään viimein bändeineen Suomeen. Kovin tunnettu ei Rhino Bucket ole Suomessa, lukuunottamatta vannoutuneimpia hardrockfaneja. Heitä oli eilen Helsingin Nosturissa pari sataa. Toivottavasti tämä kiertue tutustuttaa suuremmankin joukon meikäläisiä yli 20 vuotta toimineeseen bändiin. Rhino Bucketin ilmeisin vertailukohta on australialainen Airbourne. Molempia bändejä kun voi joko syyttää AC/DC:n kopioimisesta tai rakastaa Bon…
Viime postini levylistassa, yhtenä viime vuoden parhaista oli Deep Purplen Come Taste The Band -uusintajulkaisu. Hieno levy, joka on kestänyt aikaa hyvin ja kuulostaa rohkean ennakkoluulottomalta. Tosin itselleni tärkein Purple-levy on silti Machine Head. Ja lähes yhtä rakkaita ovat Fireball, Stormbringer, Burn ja Perfect Strangers… Purplen tuotannossa on niin paljon hyvää. Deep Purplen mittava ja laaja tuotanto on esillä Helsingin Tavastialla huomenna. Purple Night 2011 -konsertin pääteemana on vuonna 1970 ilmestynyt In…
Hyvää uutta vuotta! Auld Lang Syne! 2010 oli hieno musiikkivuosi. Helloween-aiheisen tuoreen blogipostini kommenteissa minua moitittiin 80-luvun perään itkemisestä. Se ei ole ollut tarkoitukseni. Moni suosimistani pitkän linjan bändeistä oli toki parempi 80-luvulla kuin nyt, mutta viime vuosina on eletty hienoja aikoja klassisen rockin fanien kannalta. 80-luvulla – ja vielä 90-luvullakin – Suomessa kävi pari huippubändiä vuodessa. Nyt hyviä bändejä käy lähes joka viikko. Myönnän kyllä pienoisen kasarinostalgiahehkutukseni. Näin Pink…
Viime viikonloppuna levyhyllyssäni vastaan tuli brittibändi The Darkness. Moniko enää muistaa heitä? Valitettavan tyypillinen menestystarina, joka päättyi kahden mainion levyn jälkeen laulajan päihdeongelmiin ja bändin hajoamiseen. Kuuntelin pitkästä aikaa molemmat kiekot, Permission to Land ja One Way Ticket to Hell…And Back. Hyviä ovat yhä ja tätä bändiä on ollut ikävä. Pitkien levyjen rinnalta hyllystä pilkisti The Darknessin joulusingle vuodelta 2003, Christmas Time (Don´t Let The Bells End). Hauska kappale, jota…
Helloween soitti voimametalliaan eilen Helsingissä ja tiistaina Tampereella. Kulttuuritalo on yleensä soundien puolesta kehno paikka rockille. Nämä sakemannit saivat soundit pelaamaan kirkkaina, vaikka volyymikin oli suuri. Muutenkin keikka oli hyvä ja Helloween kovassa vedossa. Hyvien soundien ansiosta soiton tiukkuus pääsi oikeuksiinsa. Andi Deris laulaa kuin Priestin Rob Halford 80-luvulla. Lämppärinä soittanut Stratovarius ei sen sijaan meikäläiselle kolahda. Tolkin aikoina tämä Helloweenin ja Yngwie Malmsteenin suomalaisruotsalaissaksalainen yhdistelmä vielä jotenkin kiinnosti, mutta enää…